maanantai 21. marraskuuta 2011

Jyväskylä KV 19.11.11


Viikonloppuna Laku kävi pyörähtämässä näyttelykehässä. Menestystä ei tullut, mutta arvokasta kokemusta sitäkin enemmän. Lämpöiset kiitokset vielä Jaanalle koiran esittämisestä! Laku osasi käyttäytyä todella ihanasti kehässä ja liikkui tosi hyvin. Tuomari toivoi, että Laku olisi ollut korkeampi ja pää olisi ollut suurempi. Eipä noihin seikkoihin ole paljon vaikuttamisen mahdollisuutta :) Positiivista palautetta saatiin erinomaisesta luonteesta, että ei ihan niin huonosti mennyt etteikö jotain positiivista löydy. 


Onneksi olenkin asettanut suurimmat tavoitteet näyttelyringin ulkopuolelle ;)

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Reipas viikonloppu


 Viikonloppuna tuli käytyä hakumetsässä juniorin kanssa ja jälkipellolla seniorin kanssa. Hakutreenit olivat tällä erää mallia tehokkaat ja pikaiset. Otin kahdella maalimiehellä yhteensä 4 pistoa. Ensimmäiset maalimiehet sijoittuivat hakualueen etukulmiin ja itse lähetin vähän hupsusta paikasta. Hyvä on, mikäli porukkaa on käytettävissä treeneissä sen verran enemmän, että joku pystyy olemaan keskilinjalla ja osoittamassa maalimiesten sijainnin. Hyvin koira löysi maalimiehet, eihän siinä mitään ongelmaa ollut. Laku irtoaa hyvin lähetyksessä ja etenee empimättä. Kovasti käyttää poju silmiään kohteen etsimiseen ja sitten hätätapauksessa otetaan se nenukka käyttöön. Noh, pitää tehdä vain sitä nenän käyttöä kannattavaksi piilottamalla ukot entistä paremmin kiven koloihin ja puun onkaloihin :) Ruoka kelpasi hyvin palkkiona!


Haun jälkeen teimme pienet tottikset – seuraamista ja sitä ekaa askelta.. ja lisäksi otettiin vähän näyttelytreeniä.


Seniorin kanssa pellolla sujui kuten ennenkin, kovalla kiireellä eteenpäin ja into oli korkealla tehdä. Pidempi jälki lienee poikaa ja tyhjiä askelia edelleen lisää..  homman eteneminen on nyt selkeästi aivolokerossa tiedossa.


Sunnuntaina otin tottiksissa eteen menoa Lakulle ja seuraamista jatkettiin. Siitä se alkaa pikku hiljaa rakentumaan. Myös pitkästä aikaa Ronda oli mukana treenikentällä ihan täpinöissään touhuamassa. Rondan kanssa palauteltiin mieleen seuraamista, paikka makuuta, luoksetuloa ja leikkimisen riemua. Ai että sen silmät oli niin liekeissä treenikentällä ja jopa ihan hyvää seuraamista saatiin parilla suoralla. Jäävistä liikkeistä irtosi hyvin seisominen ja maahan meno oli astetta hitaampaa ja epävarmempaa.  Treenien jälkeen molemmat koirat jäivät seisomaan ja toljottamaan kentälle kun koetin komentaa niitä autoon kotimatkaa varten.. Ei taija olla koirilla suurempia motivaatio-ongelmia ;)

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Laku liekeissä


 


Koska ilmaisumuoto haussa aiheuttaa nyt kovasti pohdintaa päässäni niin jätin sen kokonaan pois treeneistä viikonloppuna. Keskityin siis vain ja ainoastaan itse hakuun. Lakulle tehtiin kolme maalimiestä ja mukaan otettiin näköhavainto, eli menin Lakun kanssa metsän reunaan ja siitä sitten tarkkailtiin kun maalimiehet asettuivat piiloihinsa. Kun maalimiehet olivat piiloissa, lähdin etenemään keskilinjaa pitkin ja koira merkkasi selvästi vasemman puolen, jonne lähetin Lakun ensin. Laku lähti reippaasti liikkeelle ja eteni nenä ylhäällä hienosti maalimiehen luo. Laku ei epäröinyt mennä maalimiehen luokse vaan suunnisti määrätietoisesti tätä kohden. Viime ja sitä edeltävästä kerrasta parannusta tapahtui hurjasti! Palasimme yhdessä maalimiehen kanssa keskilinjalle ja lähetys oikealle onnistui hyvin, Laku eteni reippaasti ja löysi hyvin piiloutuneen maalimiehen käyttäen ilmavainua alkuun ja loppu  5-10 m jäljestettiin. Motivaatio kohillaan ja jälleen Laku etene empimättä maalimiehen luo mussuttamaan aamuruokaansa. Olin valmis lopettamaan näihin kahteen mielettömään onnistumiseen, mutta ahneus iski ja otimme vielä yhden maalimiehen Lakulle. Lähetys onnistui hyvin ja eteneminen oli reipas, määrätietoista ja suoraan kohti piiloa mentiin. Treenit meni tosi hyvin ja Laku selvästi hokasi nyt että ei kantsi jäädä haahuilemaan omiaan vaan ruokaa jaa vaikka maalimies onkin niin piilossa kuin mahdollista.


Jee, hyvä treeni – parempi mieli!

maanantai 31. lokakuuta 2011

Lakun hakua


Menneenä viikonloppuna kävin Lakun kanssa pyörähtämässä hakumetsässä. Keli oli hieman tuulinen mutta vettä ei satanut ja mättäätkään eivät ihan tirsunneet vettä. Tämän kerran treeni poikkesi aikaisemmista siinä, että Laku teki ns. hajupeittona pistot.


Listaan nyt muutamia kohtia, joihin tarvitsisi saada hieman korjausta/parannusta/muutosta. Ensinnäkin, Laku huutaa autossa koko treenien ajan, mikäli ei satu löytämään jotain mukaava pureskeltavaa auton uumenista. Se pitäisi saada hiljenemään ja rauhoittumaan autoon siitä huolimatta että toiset koirakot treenaavat.  Toiseksi, meno hakualueelle on hirmuisen hurjaa vauhdin puolesta -toisaalta pojalla on motivaatio metsään menemiseen ainakin korkealla. Itse kaipaisin hieman enemmän hallintaa tähän metsään menoon. Sitä varamsti tsyntyy sitten kun oikein urakalla alkaa tuota tottispuolta hankaamaan mallilleen. Kolmanneksi Lakulla on välillä vähän sellaista poikamaista oiretta, että jokainen varpu ja mätäs pitäisi päästä haistelemaan keskilinjaa pitkin edetessä. Ajatus ei ole tässä vaiheessa siinä itse hommassa vaan harhailee pahemman kerran.  


Hajupeittotreeni avasi myös silmiä sen suhteen jäljestääkö koira maalimiehen luo vai hakeeko ilmavainun avulla kohdetta. Laku kokeili jäljestää ensimmäiselle maalimiehelle mutta seuraaville eteni jo suoraviivaisemmin ilmavainua käyttäen. Poiketen viime kerran treenistä Laku bongattuaan maalimiehen ei jäänyt haahuilemaan omiaan vaan eteni reippaasti maalimiehen luo. Tosin havaitseminen tapahtui yleensä näköhavannointiin perustuen. Tulevissa treeneissä maalimiesten tulee mennä entistä paremmin piiloon, nyt kun Laku tosiaan taitaa tajuta sen että niidn maalimiesten luo kantsii kyllä mennäkin.


Ilmaisut ovat rakenteilla. Olen ajatellut että koska haukku raikaa noin vapaa-ajalla ihan kohtalaisesti olisi Lakulle luontainen ilmaisumuoto haukku. Mutta mutta, kokeilin haukun irrottamista vieraalle oman kotitreenauksen jälkeen ja on se kyllä aika vaikeaa. Tässä huomaa, että toiminta ei ole sittenkään niin  luontaista kun sen ehkä toivoisin olevan, mikäli ilmaisu tulee olemaan haukku. Nyt täytyy pohtia kyllä tätä vielä uudelleen. Aloin todellakin miettiä Lakun vieraiden kohtaamista esim. omalla kotipihalla... eihän se niitä hauku! Luokse kyllä menee ihan iloissaan mutta ihan hiiren hiljaa. Ja haussa nimenomaisesti pitäisi pitää ääntä niille vieraille ihmisille. Hmm ..  Ehkä sitten kuitenkin rullakoira? 

maanantai 3. lokakuuta 2011

Tokoilua ja hakuilua


 Viime viikolla tokoilin Lakun kanssa Killerillä. Syksy on saapunut ja treenien alkamisajankohtaa on aikaistettu. Siitäkin huolimatta pimeä hiipi kentälle ennen treenien päätymistä. Lakulla oli pieniä keskittymisongelmia kentälle saavuttaessa ja toiset koirat esim. paikkamakuussa oli niiin mielenkiintoisia ja ne hajut! ja voi että meinas mennä ihan pipariksi koko paikkamkauu. No Laku pääsi maahan, mutta malttamatonhan se oli siellä pysymään. Toiset koirat ja ihmiset ovat suuri häiriö Lakulle tällä hetkellä ja kontaktia treenasin myös kovasti tällä erää.


Lisäksi pyörähdimme viime viikolla hakumetsässä pitkästä aikaa. Olipas siellä mukavaa! Lakua on muutaman kerran haukutettu turhauman kautta ja hyvinhän se haukku raikaa - haasteena on saada se irtoamaan myös vieraille=(maalimiehelle). Tätä kokeiltiin ekalla pistolla siten, että Irene haastoi lelulla Lakua leikkiin. Laku ihmetteli, että mitä pitää nyt tehdä. Homma muuttui radikaalisti kun otin pienen tuntuman hihnan päähän ja laskin Lakun irti lelulle haukun irrottua. Eli haukkua tuli liina tuntumalla mutta ei ilman tuntumaa. Lisää herkkyyttä on siis rakennettava haukkuun.  Toisella kertaa Lakulle tehtiin pakeneva haamu, yhteensä 4 pistoa joista viimeiset oli jo ihan piilossa. Haju haettiin hyvin ilmasta ja kaikki ukot löytyivät Ja rieumu oli rajaton kun Hulmuri sai juosta iltaruokansa perään :) 


Hakumetsässä. 

 

Ronda aloitti juoksut jälleen. Niitä osattiinkin odottaa kiukkuisemmaksi muuttuneen käytöksen johdosta. Myös merkkailu lenkillä lisääntyi huomattavasti jo ennen juoksuja. HUoh, taas tarvitsisi vuorokauteen ne 36h, jotta ennättäisi lenkittää ja treena molemmat koirat. Onneksi tätä aikaa kestää vain muutaman viikon. Ekana juoksuviikkona Ronda pitää Lakun etäällä perästään, mutta toisella viikolla ollaan jo nöyrää tyttöä korvat vaakatasossa.. Mutta kolmantena viikkona alkaa taas palautua ruotuun herrasväki kotona. Käytännössä arki juoksujen aikaan menee siten, että toinen koirista majailee yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Kerroksia vaihdellaan koirien kesken ja Lakun kanssa olen keskittynyt treenaamaan juoksuaikana. 

 

Tällä viikolla tokoilut Killerillä meni aika lailla samoissa merkeissä kuin viime viikolla. Laku oli sitä mieltä,e ttä kentällä haukutaan ja räyhätään mielensä mukaan eikä ohjaajaa tarvitse kuunnella eikä palkan perään tarvitse tehdä mitään työtä. Otsasuoni sykkien sain Lakua taivutella yhteistyöhön, jota kyllä lopulta löytyi - erittäin vähän minulle ja hämmästyttävän paljon Irenelle, joka osoitti ettei koiran taidoissa ole mitään poikkeavaa. Eli jälleen saapi tuijotella peiliin ja miettiä niitä syytöksiä oikeaan osoitteeseen... Mutta mutta. Tarkoituksena oli siis tehdä ns. tasontarkastus, eli missä kukakin koirakko on menossa. Lakun kanssa homma tyssäsi maahan menoon. Jätkä ei vain suostunut menemään maahan. Treenattiin tätä häiriössä jokaisen koirakon työskennellessä kentällä. Herkulla houkuteltuna menee maahan ja lelun olemassa olon tiedostaen menee maahan, mutta ei ilman että herkkukäsi menee maahan tai että lelu on kädessä. Treeniä treeniä, eri paikkoja, erilaista häiriötä ja toistoja vaan lisää. Seuraaminen meillä on alkuvaiheessa, suht hyvä perusasento ja kontaktia löytyy. Luoksetulo on reipas ja loppuasentoa ei olla treenattu vielä ahkerasti, joten jaloille tullaan niin että rojahtaa tai sitten palkkaan heittämällä palkan jalkojen välistä ns. läpijuoksuna. Hyppyä ei kokeiltu tällä erää, mutta hyppy on irronnut Lakulta aiemmin ainakin hyvin. Pientä laiskuutta herrassa on havaittavissa ja mieluumminhan ne esteet kierretään kun hypätään, mutta motivaatiota nostamalla lienee aika helppo homma Lakulle.. Mut ei homat lopu ihan heti, ei!

 

tiistai 20. syyskuuta 2011

Peltoa ja tokoilua pienellä volyymilla


Pari kertaa Laku on käynyt tekemässä jäljen kotipellolla. Näistä kahdesta jäljestä ensimmäinen meni suhteellisen hyvin. Mukana oli tyhjää pätkää - jäljesti hyvin- kulmia, teki kulmat hyvin ja ja ihan perus makkarajälkeä suurin osa. Työskentely oli intensiivistä eikä turhia pään nostoja ollut. Tästä innostuneena vaikeutin seuraavaa jälkeä pidentämällä tyhjien askelten määrää ja jälki venyi muutenkin pidemmäksi. Mukana oli kaksi kulmaa vasemmalle. Jälki vanhentui noin tunnin/puoltoista. Laku rynni tolpalle entiseen malliin, mutta keskittyi tämän jälkeen rauhallisemmin työskentelemään. Ensimmäinen tyhjä pätkä ja kulma menivät hyvin, mutta sitten alkoivat ongelmat. Auton ajaessa ohi kuono nousi maasta, mielenkiinto jälkeen lopahti seuraavan tyhjän aikana, jolloin kuono nousi ylös ja pyörittiin ympyrää kuin hyrrä. Uuden käskyn myötä jäljestys jatkui ja harmonia oli kaukana loppujäljellä. Hyrrättiin ympäri, palattiin taaksepäin, jälki katosi.. loppupalkalle pästiin takkuilujen jälkeen kuitenkin.

Jäljessä on siis palattava hieman taaksepäin. Vielä ei voi olla noin pitkiä pätkiä ilman palkkaa jäljellä tai sitten voisi siirtyä palkistemaan jäljellä purkeista. Sitä ennen tulisi opettaa se ilmaiseminen.. Taidetaan tahkoa perusjälkeä kunnes lumi sataa maahan..

Tottelevaisuuden puolella ollaan koetettu saada rauhaa tekemiseen luopumisen kautta. Laku tajusi homman nopeasti ja luopuminen on aktiivista lelustakin pienen harjoittelun jälkeen.

Lakun murkkuikä on päällä ja poika on niin huvittava aina välillä. Nenä vie ja mitään ei kuulla/nähdä/ymmärretä kun joku hyvä haju vie. Lisäksi milloin mitäkin on syytä hieman pelätä ja hirmuisesti uhoamallahan se pelko voitetaan, edelleen.

tiistai 30. elokuuta 2011

Tottista


Tottiskentän puolella tehtiin Lakun kanssa perusasentoa kiinnittäen huomiota erityisesti käden oikeaan sijaintiin ja siedätin kättä Lakulle. Pikkasen koira irtoaa liikaa mielestäni, mutta jospa se hyvä perusasento sieltä löytyisi kunhan saadaan käsi oikeaan paikkaa. Huomiota kiinnitettiin myös lelupalkkauksesta johtuvaan liikerataan, eli palkkauksen tulee olla itsessään sellainen ettei se aiheuta koirassa mahdollsita poikittamista/edistämistä tms. Vaihtelevuus lienee se avainsana tässä asiassa. 


Tokokentällä puhalsi tällä viikolla uudet tuulet. Irene oli saanut seurakseen koiransa kasvattajan, joka opasti ohjaajia leikkimään koiransa kanssa. Leikki Lakun kanssa menee meillä mielestäni kivasti, ei lällätä lelun kanssa ja innokkaasti jaksaa leikkiä ja haastaa(kin) minua leikkiin. Ekaksi treeniksi otettiin luoksepäästävyys jonka suhteen Lakulle tulee rakentaa hieman malttia. Välillä menee jo ihan hyvin mutta välillä intoa on enemmän kuin malttia ja sen pitää lähteä lähestyvää henkilöä vastaan tai sitten huhhailemaan omiaan. Ja kyllä todentotta on alkanut Lakun päässä tyttöset pyörimään kun ei meinannut juoksuisen Liinan läsnäollessa tulla hommista yhtään mitään. Tässä vaiheessa apu tuli Irenen laittaessa auton ovet kiinni. Hmm.. voipi olla mielenkiintoisia aikoja edessä päin  :O 


Spl:n treeneissä jatkettiin Lakun kanssa käden oikealle paikalle sijoittamista. Lisäksi totuteltiin starttipistoolin paukkuun - ei ole paukkuarka koira. Ensimmäinen pamaus tuli koiran ollessa maassa ja toisella laukauksella temmellettiin leikin parissa. Tämän jälkeen otettiin hieman kuritreeniä vaatien koiraa kestämään paikkamakuussa vieraan henkilön liikettä lähietäisyydellä ja samaan aikaan ihananainen Liina oli kentän toisessa päässä. Jee, Laku ei lähtenyt Liinan luo! Täytyy kyllä sanoa, että matkaa koirien välissä oli kyllä useita kymmeniä metrejä.. mutta silti :)


 

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Hulmuturkki jäljellä


Viikonloppuna otin parin päivän jälkiputken ja talloin perjantaina Lakulle ja lauantaina Lakulle ja Rondalle jäljet yläpeltoon. Perjantain jälki oli lyhyt, noin 40 metriä pitkä, sis'ältäen tyhjiä askelia 7-9 askeleen ryppäissä, pari tällaista. Puolessa välissä oli 90-kulma vasemmalle. Paalulle rymisteltiin niin että paalut meni nurin, mutta pysähdys paalulle oli myös vauhdikas. Tästä alkoi tasainen tuhina ja työskentely jäljellä. Jälki meni hyvin, auton ajaessa tiellä vartijan pää nousi, mutta ajatus palautui ilman käskyä takaisin jälkeen.


Lauantain jälki Lakulle oli hieman pidempi,90-kulmat vasemalle ja oikealle, sekä kaksi 10 askeleen tyhjää pätkää. Paalulle mentiin hieman rauhallisemmin, mutta kuitenkin edelleen liian vauhdilla. Homma oli lähimuistissa ja jäljestys eteni mallikkaasti. Viimeisellä suoralla tyhjien jälkeen homma meni hieman hapuiluksi, pari kiepsahdusta ympäri - vaadin takaisin jäljelle liinatyöskentelyllä - ei  lisäkäskyjä. Kulmat meni oikein mallikkaasti! Vaadin loppupalkalle maahan, meni maahan ja malttoi vähän rauhoittuakin purkille.


Ronda pääsi myös jäljestämään lauantaina. Tein Rondalle suoraa noin 40 askelta, 90-kulma vasemmalle ja suoraa jälleen. Jäljen ensimmäiselle suoralle jätin 4-6 askelta tyhjää ja Rondahan oli hommasta ihan fiiliksissä! Pari kertaa piti heittää ympäri ja varmistaa että näin todella on, jälki menee tästä, mutta nami puuttuu. Tästä järkytyksestä toivuttuaan Ronda palasi jäljelle, jatkoi jäljestämistä ilman uutta käskyä ja hoiti kulman todella nätisti. Ei ollut minkäänlaista pyörimistä/hakemista kulmassa. Hyvin meni tälläkin töpselinokalla jälki!


Seuraavat jäljet saavat olla pidempia ja vanhentua pidemmän aikaa. Lauantain jäljet vanhenivat noin tunnin ja perjantain jälki alle tunnin. Enemmän tyhjää pätkää vaan väliin :) Ja ne ilmaisut niille rasioille/kepeille pitäisi jonkun jälkiohjaajan treenata koiralleen kuntoon..

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Ilkka Hormila, Ominaishajun jäljestäminen kovilla alustoilla


Osallistuin eilen mm. paikallisen tokoseuran järjestämään luentoon otsikon aiheesta. Luennoitsija on poliisiammattikorkeakoulun opettaja ja poliisikoirakouluttaja. Luento antoi valtavasti uutta tietoa ja intoa nenähommiin.  Viereeni luennolle sain Irenen, joka onkin tiivistänyt omaan blogiinsa hyvin Hormilan illan annin. Joten ohjeistan asiasta kiinnostuneet vierailemaan blogissa ja lukemaan http://suloliina.blogspot.com/2011/08/ilkka-hormila-ominaishajun.html  hienosti laaditun tiivistelmän.


 

tiistai 9. elokuuta 2011

Pyöräilyä


Jo pidemmän aikaa olen miettinyt mielessäni, että Lakun voisi saada lenkkeilemään pyörän vierellä. Laku käyttäytyy tosi nätisti lenkillä, ei vedä eikä hypi eikä hillu minkään perään. Kerättyäni hetken rohkeuttani laitoin Lakun remmiin ja hyppäsin pyörän satulaan. Optimistisesti otin vieläpä marjasankon mukaan, noh, sen osaan jättää ensi kerralla kotiin ;). Lenkkinä heitettiin perinteikäs Huhtalan lenkki, mikä on noin 6 kilsaa pitkä. Pidin vauhtia yllä siten,e ttä Laku pystyi ravaamaan koko matkan ja toki välillä käveltiinkin. Pari kertaa meinasi matka lipsahtaa metsähallituksen puolelle, mutta muuten homma sujui mielestäni oikein hyvin. Pysähdyttiin laskemaan tosin kaikki autot ja muut lenkkeilijät ohi näin ensimmäisellä kerralla. Pitää koettaa jos toisella kertaa pääsisi jo ajaen ohi. Osan aikaa lenkistä Laku pystyi olemaan vapaana ja itse keskityin pyörän maasto-ominaisuuksien testailun. Hyvinhän tuo fillari suttas vaikka oli vähän pehmeämpää maastoa kuin normaalisti.

maanantai 8. elokuuta 2011

Arkinen aherrus on alkanut


Lomalta paluu arkeen tapahtuu hitaasti mutta varmasti. Siitä todisteena lähdin Lakun kanssa treeneihin Killerille. Treenattiin Irenen kanssa ihan kahdestaan. Laku oli todella innoissaan Killerin suuren suuresta kentästä, jonka laitamilla tapahtuu yhtä jos sun toista. Keskittyminen oli aika pätkittäistä jaLakun korvat jäi autoon aina harjoituksien ajaksi. Pitää ajaa käskysanoja suuremalla ponnella sisään pojan päähän kun ne noin lepsusti sieltä vielä karkaavat.


Otin maahanmenoja Lakulle ja leikkiä pallolla. Käsiavuista olisi syytä päästä kiireesti eroon ja käytöksien sheippaamiseen tulee käyttää nyt rutkasti aikaa, eka ihan kotosalla.

maanantai 1. elokuuta 2011

Laku ja Ronda lomailee



Ronda veneilemässä <3


 


Kesälomalla vain ollaan oltu ja oleiltu. Veneily Kallaveden vilvoittavien vetten äärellä on ollut parasta puuhaa, mitä koirat tietävät. Ronda vetää ihan hulluna huomatessaan lenkin menevän jonkun lammikon ohi. Järveen on pakko päästä, mikäli siihen on pienintäkään mahdollisuutta.


Laku opetteli kulkemaan veneeseen, veneessä ja sitä kuinka siellä tulee käyttäytyä. Näköjään molempien koirien piti pudota veneen laidalta kertaalleen, Lakun tänä kesänä ja Rondan omana ekana kesänä silloin aikoinaan, ennenkuin nämä veneen dimensiot kapeine kulkutasoineen ja etenkin niiden periksiantamattomuus iskostuu sinne suurten korvien taa. Taitava veneen laidalla tassuttelija Lakustakin kehkeytyi, huimien suosionosoitusten myötä :)


 


Laku veneilemässä <3


Ronda vietti aikaansa mökillä. Vaikka koira onkin polskinut kovasti, on iho pysynyt parhaimmassa kunnossa pitkään aikaan. Ei ole ollut hotspotteja eikä muitakaan ihmeellisyyksiä, jos nyt luetaan pois korvatulehdus, joka lienee muuttumassa jo krooniseksi pikku hiljaa. Tehohoito on jatkunut nyt kaksi viikkoa ja kohta on aika katsoa kuinka pärjätään ilman kortisonia. Hyvänä ennaltaehkäisynä toimii antiseptinen korvahuuhde, minkä käytön johdosta olen saanut korvat pidettyä hyvässä kunnossa pitkän aikaa.


 



Rondan "Älkää nyt päliskö siellä vaan nakatkaa tätä lelua" -ilme.


On ne kyllä mahtavia elukoita, aina sitä ei jaksa muistaa, mutta kun hetkeksi pysähtyy katsomaan, tuijottaa vastaan kaksi tosi ystävää mantelinmuotoisilla ruskeilla nappisilmillä.



Joko mentäis taas?

maanantai 11. heinäkuuta 2011

SPL Lehtimäki Koulutusleiri



SPL Lehtimäki - tottisklinikan potilaat :)


SPL järjestää vuosittain kattavan koulutusleirin Lehtimäellä. Lähdin viettämään leirielämää Lakun kanssa. Lähdimme leiriltä pari päivää ennen varsinaista leirin päättymistä. Koulutusleiri on kattavasti koottu palvelemaan niin maalimiehiä, koulutusohjaajia, ohjaajaksi kouluttautuvia, metsä- ja peltojälkeä sekä hakua treenaavia ajatellen. Lakun kanssa ilmottauduin peltojäljen aloittelevien ryhmään. Ryhmän taso oli kuitenkin jo huomattavasti korkeammalla kuin aloittelevien koirien tasolla. Asiassa oli oman hyvät ja huonot puolensa. Aloittelevien koirien jäljet ovat lyhyempiä ja ja vanhentuvat lyhyemmän ajan, mutta puolestaan koulutuksessa edenneiden koirakoiden työskentelyn tarkkailu antaa näkemystä siitä, mihin harjoittelussa tulee kiinnittää huomiota ja kuinka jälkityöskentelyä rakennetaan koiralle eteenpäin, kuinka viettitasoa saadaan laskettua/nostettua tarpeen mukaan, kuinka eri palkat toimivat ja kuinka koiran nenätyöskentelyä oppii lukemaan.


Lakun kanssa pääsimme tekemään 5 jälkeä. Ensimmäisellä kerralla kartoitimme lähtötason, josta seuraavana päivänä jatkettiin palaten perusasioiden pariin, suoraa jälkeä ja ruokaa joka jäljellä. Kehitystä tapahtui päivien kuluessa ja ohjaajan virittäytyessä jälkitunnelmaan. Jälkipäiväkirja oli ahkerassa käytössä niin jälkien suunnittelussa kuin toteutuneen jäljen ja tulleiden kommenttien kirjaamisessa. Suosittelen kaikille jäljestäjille treenien kirjaamista ylös. Vihkosta on näppärä tarkastaa jälkien pituuksia, palkkaa, ym ym.. Jäljen kanssa pääsin tekemään Lakulle kulmia ja jätin jo jonkun verran tyhjää askelta jäljelle. Tyhjillä Laku vaan painaa entistä hullumpaa vauhtia ja tästä johtuen palkan taas ilmestyessä jäljelle saattaa vauhti olla niin hurjaa, että ohi mennään niin että kahisee! Elämänsä ensimmäisen kulman edessä Laku ajoi eka ohi, mutta tarkensi työskentelyään sellaiseen tuhinaan saakka että kylläpä ohjaajaa hymyilytti hieman :) kulma löytyi kuin löytyikin ja jälki jatkettiin mallikkaasti loppupalkalle saakka. Leirillä annoin loppupalkan rasiasta, en vaatinut maahan menoa purkille vaan tämän ajattelin opettaa ensin muualla kuin jäljellä. Tämä on eräs kuntoon treenattava asia.


Jäljen lisäksi otin tottista Lakulle. Lakun tottis on niin surkeassa jamassa ohjaajan laiskuuden vuoksi, että ihan hävettää. Noh, potentiaalia tottiksen oppimiselle koirassa kyllä riittää ja työskentelyinto on huima. Kaivettiin hieman viettiä korkeammalle Lakulta niin johan poika syttyi tekemään hommia ihan eri tavalla kun nakin pätkälle tekemällä. Reeniä reeniä, mikään ei tuu ilimaseks :) 


Leirillä oli mukava fiilis ja kiitokset rakkaalle huonetoverille, jonka kanssa "nallekarkit" menee aina tasan! Leiriseura oli kyllä muutenkin mukavata ja keittiön tätit piti masut pyöreinä koko leirin ajan. Ens vuonna sit uudelleen :)


 


 

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Maanantain tokotreenit


Hellettä taas alkaa pukata ja mukaan pakkasin vain Lakun tällä erää. Saimme valloittaa Killerin parkkiksen aivan kahdestaan alkuvaiheessa. Otin Lakun kanssa kolme sarjaa maassa oloa, palkka edestä ja naksulla merkkasin katsekontaktin ja levollisen maassa makaamisen. Poika jaksoi yllättävän hyvän.  Vielä kertaalleen pääsin vahvistamaan paikka makuuta seiskan ryhmäläisten paikka makuussa. Laku pysyi suhteellisen hyvin, vain pari kertaa peppu nousi ylös, mutta sain korjattua asennon pikaisesti oikeaksi. Lonkka-asentoon Laku rönähti sitten kaksiminuuttisen viimeisillä sekunneilla, mutta senkin sain korjattua ja vapautus tuli ihan mukavasta, suht suorasta makuuasennosta sivulta.


Irenen innoittamana kokeilin Lakun haukun herkkyyttää turhauman kautta. Laitoin Lakun ensin vetokoukkuun kiinni ja menin härnäämään sitä lelulla nenän eteen siten, etti poika saanut lelua kiinni. Vasta turhauman voimistuessa lähti haukku raikumaan ja palkkioksi Laku sai härkkilelun. Kehitettiin treeniä laittamalla Laku valjaisiin, jolloin panta ei paina koiran kurkkua ja hihnan päähän tuli Irene. Irene merkkasi haukut naksulla ja palkkioksi tuli leikki härkkilelun ja minun kanssa. Lakulla syttyi lamppu aika nopsaan ja päästiin pariin haukkuun ja kytkin hommaan mukaan käskyn. Tästä pitää lähteä rakentamaan hommaa eteenpäin! Ja tämä meni sujuvasti ohi nosita tokotreenailuista, eli hakua varten koetan saada haukun rakennettua..


Näiden lisäksi otin seuraamista, pari askelta menee ihan jees. Tavoitteena kasvattaa parilla askeleella lisää. Täyskäännös vasempaan sujuu hyvin ja takapään käyttö on Lakulla tällä hetkellä upeaa -tavoitteena on pitää se siinä.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannuksen juhlintaa


Vietetty juhannus vierähti koirien osalta mummolassa vieraillen. Koirat vei mummun ja papan lenkille pariin otteeseen ja mummun iltarauhan turvaamiseksi mami oli pakannut koirille luut mukaan. Juhannuspäivänä koirat pitikin sitten jo poimia kyytiin, ettei ikävä kasvaisi liian suureksi. Oli muutes melko hiljaista sakkia autossa jussipäivänä kun auton nokka osoitti kohti kotia.. Illaksi menot kuitenkin viriteltiin uudelleen pystyyn ja Laku pääsi painimaan saaden uuden kaverin Vaikusta. Vaikun Hertta-koira oli kotipunkan tarpeessa juhlinnan jälkeen eikä näin vielä tutustunut tähän villien laumaan.


Treenirintamalla hiljaista -tyyntä myrskyn edellä..



Laku on erikoistunut kuolaamiseen ja kuolahan tulee luonnollisesti heittää reteesti kuonon ympäri jossain vaiheessa lenkkiä/treeniä, kuinkas muuten!?