Lakun hakua

Menneenä viikonloppuna kävin Lakun kanssa pyörähtämässä hakumetsässä. Keli oli hieman tuulinen mutta vettä ei satanut ja mättäätkään eivät ihan tirsunneet vettä. Tämän kerran treeni poikkesi aikaisemmista siinä, että Laku teki ns. hajupeittona pistot.

Listaan nyt muutamia kohtia, joihin tarvitsisi saada hieman korjausta/parannusta/muutosta. Ensinnäkin, Laku huutaa autossa koko treenien ajan, mikäli ei satu löytämään jotain mukaava pureskeltavaa auton uumenista. Se pitäisi saada hiljenemään ja rauhoittumaan autoon siitä huolimatta että toiset koirakot treenaavat.  Toiseksi, meno hakualueelle on hirmuisen hurjaa vauhdin puolesta -toisaalta pojalla on motivaatio metsään menemiseen ainakin korkealla. Itse kaipaisin hieman enemmän hallintaa tähän metsään menoon. Sitä varamsti tsyntyy sitten kun oikein urakalla alkaa tuota tottispuolta hankaamaan mallilleen. Kolmanneksi Lakulla on välillä vähän sellaista poikamaista oiretta, että jokainen varpu ja mätäs pitäisi päästä haistelemaan keskilinjaa pitkin edetessä. Ajatus ei ole tässä vaiheessa siinä itse hommassa vaan harhailee pahemman kerran.  

Hajupeittotreeni avasi myös silmiä sen suhteen jäljestääkö koira maalimiehen luo vai hakeeko ilmavainun avulla kohdetta. Laku kokeili jäljestää ensimmäiselle maalimiehelle mutta seuraaville eteni jo suoraviivaisemmin ilmavainua käyttäen. Poiketen viime kerran treenistä Laku bongattuaan maalimiehen ei jäänyt haahuilemaan omiaan vaan eteni reippaasti maalimiehen luo. Tosin havaitseminen tapahtui yleensä näköhavannointiin perustuen. Tulevissa treeneissä maalimiesten tulee mennä entistä paremmin piiloon, nyt kun Laku tosiaan taitaa tajuta sen että niidn maalimiesten luo kantsii kyllä mennäkin.

Ilmaisut ovat rakenteilla. Olen ajatellut että koska haukku raikaa noin vapaa-ajalla ihan kohtalaisesti olisi Lakulle luontainen ilmaisumuoto haukku. Mutta mutta, kokeilin haukun irrottamista vieraalle oman kotitreenauksen jälkeen ja on se kyllä aika vaikeaa. Tässä huomaa, että toiminta ei ole sittenkään niin  luontaista kun sen ehkä toivoisin olevan, mikäli ilmaisu tulee olemaan haukku. Nyt täytyy pohtia kyllä tätä vielä uudelleen. Aloin todellakin miettiä Lakun vieraiden kohtaamista esim. omalla kotipihalla... eihän se niitä hauku! Luokse kyllä menee ihan iloissaan mutta ihan hiiren hiljaa. Ja haussa nimenomaisesti pitäisi pitää ääntä niille vieraille ihmisille. Hmm ..  Ehkä sitten kuitenkin rullakoira? 

Tokoilua ja hakuilua

 Viime viikolla tokoilin Lakun kanssa Killerillä. Syksy on saapunut ja treenien alkamisajankohtaa on aikaistettu. Siitäkin huolimatta pimeä hiipi kentälle ennen treenien päätymistä. Lakulla oli pieniä keskittymisongelmia kentälle saavuttaessa ja toiset koirat esim. paikkamakuussa oli niiin mielenkiintoisia ja ne hajut! ja voi että meinas mennä ihan pipariksi koko paikkamkauu. No Laku pääsi maahan, mutta malttamatonhan se oli siellä pysymään. Toiset koirat ja ihmiset ovat suuri häiriö Lakulle tällä hetkellä ja kontaktia treenasin myös kovasti tällä erää.

Lisäksi pyörähdimme viime viikolla hakumetsässä pitkästä aikaa. Olipas siellä mukavaa! Lakua on muutaman kerran haukutettu turhauman kautta ja hyvinhän se haukku raikaa - haasteena on saada se irtoamaan myös vieraille=(maalimiehelle). Tätä kokeiltiin ekalla pistolla siten, että Irene haastoi lelulla Lakua leikkiin. Laku ihmetteli, että mitä pitää nyt tehdä. Homma muuttui radikaalisti kun otin pienen tuntuman hihnan päähän ja laskin Lakun irti lelulle haukun irrottua. Eli haukkua tuli liina tuntumalla mutta ei ilman tuntumaa. Lisää herkkyyttä on siis rakennettava haukkuun.  Toisella kertaa Lakulle tehtiin pakeneva haamu, yhteensä 4 pistoa joista viimeiset oli jo ihan piilossa. Haju haettiin hyvin ilmasta ja kaikki ukot löytyivät Ja rieumu oli rajaton kun Hulmuri sai juosta iltaruokansa perään :) 

Hakumetsässä. 

 

Ronda aloitti juoksut jälleen. Niitä osattiinkin odottaa kiukkuisemmaksi muuttuneen käytöksen johdosta. Myös merkkailu lenkillä lisääntyi huomattavasti jo ennen juoksuja. HUoh, taas tarvitsisi vuorokauteen ne 36h, jotta ennättäisi lenkittää ja treena molemmat koirat. Onneksi tätä aikaa kestää vain muutaman viikon. Ekana juoksuviikkona Ronda pitää Lakun etäällä perästään, mutta toisella viikolla ollaan jo nöyrää tyttöä korvat vaakatasossa.. Mutta kolmantena viikkona alkaa taas palautua ruotuun herrasväki kotona. Käytännössä arki juoksujen aikaan menee siten, että toinen koirista majailee yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Kerroksia vaihdellaan koirien kesken ja Lakun kanssa olen keskittynyt treenaamaan juoksuaikana. 

 

Tällä viikolla tokoilut Killerillä meni aika lailla samoissa merkeissä kuin viime viikolla. Laku oli sitä mieltä,e ttä kentällä haukutaan ja räyhätään mielensä mukaan eikä ohjaajaa tarvitse kuunnella eikä palkan perään tarvitse tehdä mitään työtä. Otsasuoni sykkien sain Lakua taivutella yhteistyöhön, jota kyllä lopulta löytyi - erittäin vähän minulle ja hämmästyttävän paljon Irenelle, joka osoitti ettei koiran taidoissa ole mitään poikkeavaa. Eli jälleen saapi tuijotella peiliin ja miettiä niitä syytöksiä oikeaan osoitteeseen... Mutta mutta. Tarkoituksena oli siis tehdä ns. tasontarkastus, eli missä kukakin koirakko on menossa. Lakun kanssa homma tyssäsi maahan menoon. Jätkä ei vain suostunut menemään maahan. Treenattiin tätä häiriössä jokaisen koirakon työskennellessä kentällä. Herkulla houkuteltuna menee maahan ja lelun olemassa olon tiedostaen menee maahan, mutta ei ilman että herkkukäsi menee maahan tai että lelu on kädessä. Treeniä treeniä, eri paikkoja, erilaista häiriötä ja toistoja vaan lisää. Seuraaminen meillä on alkuvaiheessa, suht hyvä perusasento ja kontaktia löytyy. Luoksetulo on reipas ja loppuasentoa ei olla treenattu vielä ahkerasti, joten jaloille tullaan niin että rojahtaa tai sitten palkkaan heittämällä palkan jalkojen välistä ns. läpijuoksuna. Hyppyä ei kokeiltu tällä erää, mutta hyppy on irronnut Lakulta aiemmin ainakin hyvin. Pientä laiskuutta herrassa on havaittavissa ja mieluumminhan ne esteet kierretään kun hypätään, mutta motivaatiota nostamalla lienee aika helppo homma Lakulle.. Mut ei homat lopu ihan heti, ei!