Noutajien pentukurssin todistus saavutettu!

Savon Nuuskut ry tarjoaa monipuolista noutajatoimintaa Pohjois-Savon alueella. Yhdistyksen toiminnan tarkoitus on edistää puhdasrotuisten noutajien harrastusta, jalostusta, kasvatusta ja käyttöä. Yhdistys järjestää vuosittain pari pentukurssia. Yritin päästä Utun kanssa kevään pentukurssille, mutta olin liian myöhään liikenteessä ja ryhmä oli jo täynnä. 

Tämän jälkeen osasin varautua tulevaan jo hyvissä ajoin ja ilmoittauduin samoin tein syksyllä alkavalle pentukurssille. Kokoonnuimme treenaamaan isolla noutajaporukalla 10 kertaa ja ohjaajat koirineen saivat todella tuhdin oppipaketin kenttätreenien lisäksi sähköpostiin. Täytyy kyllä myöntää, että kurssi ylitti odotukseni ja antoi paljon eväitä eteenpäin. Parasta antia treeneissä oli muiden koirien mukanaan tuoma häiriö. Häiriönalaista treeniä pääsee tekemään aivan liian vähän, kun suurin häiriö ainakin meille on muut treenaavat koirat. 

Pentukurssilla treenattiin monipuolisesti mm. seuraavia asioita: istumista, kontaktia, hihnakäyttäytymistä, luoksepäästävyyttä, malttia, maahanmenoa, toisen koiran ohittamista, luoksetuloa, paikallaoloa ja näitä kaikkia höystettiin kurssin edetessä yhä enemmän muiden koirien läsnäolon aiheuttavalla häiriöällä. 

Nuuskujen kurssilla oli parina kertana myös mahdollisuus hommata noutajatavaraa, dameja, pillejä ym.. Hommasin sitä kautta muuttamat damit markkeerauksia ajatellen. 

Kiitos Kati ja Atti, toteutitte mahtavan pentukurssin, missä oli ilo olla mukana :)

TollerShow 2015 Polvijärvi

TollerShow 30.8.2015

Junioreiden 3.sija arvosanalla EH.

Ikää Utulla 9 kk ja 1 pv :)

Kaukokäskyt ja suunnat.

Tällä viikolla tokossa ohjelmassa oli kaukokäskyt sekä suunnat. Suuntien opettamiseksi sain kattavan tietopaketin alkeista ja aloittelemme hommaa kotosalla.
Kaukokäskyissä olemme vielä ihan perusalkeissa ja treenaamme nopeutta maahanmenossa, istumisessa ja seisomisessa.

Sorsakauden aloitusta, seuruuta ja ruutua

Tällä viikolla tokotreeneissä katsottiin seuraamista ja ruutua. Ruudun alku on suht hyvällä mallilla. Nyt pitäisi viedä ruutu ulkoilmaan ja alkaa treenaamaan ruutuun lähetystä tuoden mukaan sopivasti vaihtelua, kiva kiva!
Seuraamisen suhteen meidän pitää treenata kovasti perusasentoa ja perusasennossa olemista. Tämä homma ei ole vielä Utulle täysin selvää. Treeniä treeniä!
Saimme sorsan aloitukseen etelän vieraita, kun Utun kasvattaja reissasi Lahdesta asti aloittamaan sorsajahdin kanssamme. Utun kanssa metsästyshommaa jatkettiin siitä mihin edellisillä kerroilla ollaan jääty, eli ihan passiharjoituksia. Aloitusaamuna Utu pääsi mukaan varisjahtiin. Aamun aikana koira kuuli laukauksia ja päivän päätteksi Utu pääsi etsimään pari tiputettua lintua. Palautukset eivät vielä startanneet aivan itsekseen ja ihmetys variksella oli suuri. Jussin ohjeistuksella/avustuksella teimme parit noudot variksella ja Utukin oli jälleen paremmin mukana tekemisessä. Jotta sain linnut perille/lähelleni, käänsin selkäni Utulla ja kävelin hitaasti eteenpäin, kasvattaen välimatkaa koiraan. Tällä avulla sain Utun tuomaan linnut tällä kertaa. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä vielä :)
Perjantaina yllytin Jussia vetämään meille noutotreeniä viereisellä pellolla. Mukaan otettiin repullinen dameja ja kaikki muu taisikin jäädä mökille. Onneksi sentään koira oli mukana ja Jussilta sain pillin lainaan. Treeni tehtiin siis ilman namipalkkaa. Alkuun otetiin hieman aivojumppaa kolmiomuodostelmassa. Utu jäi kohtaan A, minä siirryin kohtaan B ja Jussi heitti damin kohtaan C. Käskystä Utun olisi pitänyt tulla luokseni, mutta sen sijaan Utu lähti damin luo. Tässä vaiheessa koira ei välittänyt pillityksestä mitään, vaan jatkoi äärimmäisen sitkeästi työtä löytääksen damin. Otin koiran haltiin ja treeniä helpotettiin, ykkös markkeeraus ja palautus minulle, homma valmis. Jussi halusi nähdä, kuinka pitkällä matkalla Utu on tottunut työskentelemään itsenäisesti. Matkaa otettiin reilusti yli mukavuusrajan ja totutun työskentelymatkan ja Jussi täytti hakualueen dameilla. Lähetin Utun kohteeseen ja pienen mutkittelun jälkeen Utu pääsi alueelle, missä damit olivat. Tämän jälkeen alkoi perinteinnen arpominen siitä, minkä damin ottaisi ja palauttaisi ohjaajalle. Palautuksen jälkeen muutimme treeniä. Tein tässä välissä Utun kanssa meidän perusnoudon väliin, sillä työskentely takelteli mielestäni kovasti. Jatkoimme pitkän matkan työstämistä, Jussi jäi damin heittäjäksi ja tällä kertaa alueelle heitettiin vain yksi dami. No nyt homma alkoi sujua paremmin. Pientä katkomista etenemisessä ilmeni niillä alueilla, mihin dameja oli jo aiemmin tippunut. Utun piti tarkistaa, ettei sinne vain olisi jäänyt damia. Palkka napsahti noudon muodossa pienellä matkan syventämisellä ja äkkiä Utu oli jälleen kartalla siitä, mikä on homman juju. Hitto kun on niin etevä koira, että alkaa olla ohjaajalla jo nyt paineita, kuinka osaan haastaa sitä ennenkaikkea olla sille yllätyksellinen ja kannustava!
Vielä lauantaina otin Utun mukaan iltalennolle. Lahukka oli hiljainen, lukuunottamatta itikoiden komeaa kuoroa. Koira rauhoittui passiin makoilemaan naksittuaan tarpeeksi itikoita. Harmaita hiuksia aiheutui soutumatkasta, kun koira sai veneen seilaamaan milloin oikealle ja milloin vasemmalle laidalta laidalle vaihtaen..Sattoi tämä venekunta näyttää rannalta tarkkailevien silmiin aika hauskalta kulkueelta.

Vieremän vesityötreenit

Rodunomaisia käytiin treenaamassa Vieremän suunnalla vesityön merkeissä. Utun uinti on ollut melkoista pärskettä ja nyt pikku hiljaa tyyli alkaa tasoittua. Ilmeisesti tyypillä on niin valtava kiire noudettavan luo että se yrittää ”juosta” vedessä ja pärskeet ovat taattu! Roiskeet aiheuttavat paniikkia, kun näkökenttä sumenee hetkellisesti ja kohde katoaa. Ensin heiteltiin damia veteen ja katsottiin kuinka nouto käynnistyy. Veteen meno oli reipas ja tällä kertaa Utu rauhoittui alun lähdön jälkeen uimaan hyvin. Palautus meni ihan ok. Sitten noutokohteeksi vaihtui lokki. Ensimmäisen kerran noudon yhteydessä otettiin ammunnat mukaan. Niistä Utu otti hieman lämpöjä, mikä esiintyi pienenä tassutteluna paikallaan. Lokin palautus käynnistyi omatoimisesti ja rantaan tultiin lokki suussa. Palaukseen menin vastaan jo ihan veden rajaan, sillä ranta oli hetteinen. Näin ollen tiputusta ei tapahtunut vaan sain linnun suoraan nyrkkiin. Uutta meille tässä hommassa oli hetteinen ranta, ammunnat ja tulihan se lokkikin ensimmäisen kerran rantaan uimalla J.

Pentutokon jatkoa Ponderalla 3. kerta

Tällä viikolla tokossa tarkasteltiin kapulahommat viime kerran jäljiltä. Utu teki hyvän noudon ja palautti reippaasti. Kouluttaja kiinnitti huomiota Utun taipumukseen iskeytyä kapulaan. Tähän lääkkeeksi saimme tehdä pienen paon heti kun koira on kapulalla. Näin ollen koiralle tulee kiire poimia kapula matkaansa ja ylimääräiset iskut ja tönimiset karsiutuvat. Lisäksi treenattiin paikalla istumista ja paikalla makaamista häiriössä. Häiriönä toimivat muut ryhmän koirat, joita leikitettiin, seuruutettiin sekä opetettiin kiertämään merkkiä.

Aloitimme merkin kierron viime viikolla ja jatkoimme hallilla juuri siitä mihin olimme viime viikolla jääneet. Vielä ei ole homma mennyt ihan lihaksiin kummallakaan meistä ja treenaamista riittää.

Loppuun kouluttaja katsoi vielä seuraamisen ja perusasennon tilanteen. Kotiläksyksi sain perusasentoon tulon opettamisen ilman että nami tai muu palkka on kädessä/näkyvillä. Utu pitäisi siis saada hanakammin hakeutumaan perusasentoon ja olla perusasennossa aktiivinen ja energinen. Näillä eväin eteenpäin tokossa! Niin ja ruutua pitäisi myös virkistellä Utun mieleen ..

Pentutokon jatkoa Ponderalla 2. kerta

Tälle kerralle meidän tuli varustautua kapulan kera. Tätä varten kävin päivää aiemmin omalla kentällä kokeilemassa, kuinka Utu reagoi erikokoisiin kapuloihin. ”Oman kokonsa mukainen” –kapula houkutti kantamaan kapulaa päästä eikä keskeltä. Vaihdoin kapulan isompaan ja ote ohjautui automaattisesti kapulan keskiosaan. Otin Ponderan hallille mukaan tämän kokemuksen myötä Lakun ison kapulan. Alkuun leikin Utun kanssa kahden lelun peliä ja heittelin sille palloa tehden vaihdon omalla kohdallani heittäen toisen pallon taakse. Vaihdoin pallot kapulaan ja toistin liikkeen. Utu lähti reippaasti noutoon ja palautus käynnistyi hyvin. Kapula tippui suusta hieman ennen minua, tästä on hyvä jatkaa. Eilen kapuloita testatessa huomattiin Utun taipumus ”tappaa” kapula hyökkäyksellä sitä kohti. Tähän lääkkeeksi lähdin juoksemaan Utusta poispäin. Tämä loi Utuun pienen kiireen eikä se ennättänyt jäädä pelleilemään kapulan kanssa vaan nosti kapulan hyvin ja lähti palauttamaan kunnolla.  Kapulan kanssa kotiläksyksi saatiin käydä isoilla kentillä viskomassa kapulan kanssa kunnon kaaria ja alkaa miettiä jo palautuksen paikkaa.

Lisäksi Pirjon kanssa katsottiin kiertämisen alkeita. Uudet tokosäännöt ovat tuoneet EVL:n sellaisen kiertämishässäkkäliikkeen, että sen pohjat on syytä rakentaa huolella. Aloimme opetella Utun kanssa merkin kiertoa. Kriteereinä tulisi olla alusta asti suora eteneminen merkille ja tiivis kierto merkin ympäri. Tätä tulee treenata kotona.

Parin kanssa treenattiin paikallaoloa. Laitoin Utun istumaan, poistuin luota ja häiriökoirakko kulki välistämme useita kertoja. Toistin homman vielä kerran. Tämän lisäksi otin paikkamakuuta ilman häiriötä pikaisesti. Istumista vahvistelin heittelemällä palloa Utun edessä vaatien Utua pysymään istumassa. Pari kertaa peppu nousi, mutta pääsin myös vahvistamaan hyviä istumisia pariin otteeseen.

Tällä kerralla Utu alkoi haukkua muita treenaajia :O Toivottavasti se oli vain jokin kokeilu koiralta ja unohtuisi pian.. 

Pentutokon jatkoa Ponderalla 1. kerta

Kesäaikana ei tullut kovinkaan montaa kertaa tokokentällä vierailtua ja tästä johtuen oli tosi kiva palata jälleen tokoilun pariin. Pääsin Ponderalle PeTo –jatkokurssille Utun kanssa.

Ensimmäisellä kerralla ohjelmassa oli pureutumista seuraamiseen ja palkkaukseen. Pirjo tsekkaili seuraamisen tilanteen, käännökset ja askeleet. Treenilistalle meidän kohdalla napsahti perusasentoon tulo. Ohjaajan kädet tulisi saada lukittua paremmin vartaloon ja kaiken sorttinen kauhominen tulee jättää liikkeestä pois. Parin kanssa tehtävät liikkeet jäivät tällä erää tekemättä. Keskityin Utun kanssa paikalla oloon istuen sekä maassa. Lisäksi pelailin pallopeliä Utun kanssa. Oma aika otettiin myös pelkästään rauhoittumiseen ja toisten tekemisen seurailuun.

Saksanpaimenkoiraliiton koulutusleiri 2015, Pieksämäki 19.7.-22.7.2015

Leiripäivä 22.7.

Päivä oli aamusta  tosi pilvinen, sateinen ja harmaa. Saimme treenit pikku hiljaa rullaamaan ja siitä se kelikin alkoi päivän edetessä korjaantumaan. Välillä tuulta ei ollut lainkaan, välillä alueella kävi pieni tuulenvire.

Lakun treenit

Kouluttaja oli suunnittelut meille tämän päivän treenit, joten sain ohjelman Lakulle valmiiksi mietittynä. Lakulle tehtiin kokeenomainen treeni. Hakuradalta katsottiin ensin etukulmat, joista toinen kulma oli tyhjä ja toisesta kulmasta löytyi umpipiilosta u kko. Hyvät ja pitkät haukkusarjat raikuivat metsässä treenien ajan. Kun etukulmat oltiin tarkastettu, tehtiin keskelle jälleen tyhjä pisto. Tyhjältä pistolta otettiin suoraan löytö ilman vaatimusta työskennellä laatikkomallilla. Viimeinen maalimies oli syvällä ja löytyi suoran piston päästä. Ilmaisut menivät hyvin, ukot löytyivät hyvin ja koira näytti tykkäävän tekemisestä. Suunnitelman jatkeeksi sovelsimme vielä yhden ukon, mikä tehtiin yliheittona ääniapua antavan maalimiehen perään. Vauhti oli taattu ja löytö oli varma! Hieno Laku.

Ohjeeksi saimme tälle kesää treenata haukkua edelleen eteenpäin. Siihen tulee saada voimaa ja kestoa, mitä saadaan harjoittelemalla häiriöitä ilmaisun yhteydessä. Lisäksi saimme vinkiksi treenata mäkilähtöjä ja mäkien ylityksiä jotta Lakun henkinen napanuora venyisi hieman, ja koiran työskentelyyn tulisi varmuutta myös silloin kun minä en ole päivystettävissä maastollisista esteistä johtuen.

Utun treeni

Utulle kouluttaja oli miettinyt tehtäväksi valmiiksi tuulen alle piiloutuneita maalimiehiä. Utu irtosi lähetyksissä hyvin ja etenee määrätietoisesti syvälle. Pientä mutkittelua on matkassa ja reitti voisi tosiaan olla suorempi. Tähän kohtaan saimmekin kouluttajalta vinkin edelleen treenata hajuhaun avulla suoria pistoja sekä käyttää tuuli-ilmaisuja jatkossakin. Molemmat maalimiehet löytyvät suopursun keskeltä, eikä kaavut/viitat/pressut pelota pientä tolleripoikaa. Kolmantena pistona Utu lähetettiin valmiille maalimiehelle myötätuulee, eli apuja ei tälle ukolle herunut. Utu upposi hyvin ja pitkään työskenneltyään syvällä alueella koira sai hajun ja suunnisti oikopäätä maalimiehelle. Utu nauttii täysin siemauksin saamastaan jakamattomasta huomiosta, mitä hakuporukan vuolaasti kehuja valuttavat jäsenet Utulle antavat. Utulla olen alkanut tehdä heti rauhaa ja malttia maalimiehille löydön jälkeen. Lisäksi maalimiehet ovat tuoneet Utun keskilinjalle leikittäen koiraa sen lempileluilla matkan ajan. Utu ei aina tiedä onnellisena luppakorvana, miten päin pitäisi kemmertää laumapalkan keskellä J

Saksanpaimenkoiraliiton koulutusleiri 2015, Pieksämäki 19.7.-22.7.2015

Leiripäivä 21.7.

Tänään vaihdoimme toisen porukan kesken hakualueita. Tämän päivän hakualue oli maastoltaan hieman haastavampi kuin ensimmäisen päivän alue. Utulle toistettiin eilisen treeni, eli teimme tuulihakuja. Maasto oli haastavaa kivikkoista, mäkistä nousua. Ukot nousivat hyvin ja Utun nenä pelasi mainiosti! Nämä olivat oikeat hyvän mielen treenit kaikille osapuolille J

Lakulle otettiin umpipiilosulkeiset. Etukulmiin laitettiin ukot umpipiiloihin, kolmas maalimies meni myös umpipiiloon Lakulle haastavan mäkinyppylän takapuolelle. Viimeinen ukko tehtiin pakenevana ja motivaatiota nostattavana yliheittona. Etukulmien umpparit Laku selvitti hienosti. Teknisesti Laku ei tehnyt toivomaani laatikkomaista hakua vaan oikaisi suoraan kulmasta umpipiilolle (näköhavainto ilmeisesti).  Toisen kulman umpipiilolle etenemismatkaa oli vähemmän, joten senkään ylösnostamiseksi Lakun ei tarvinnut työskennellä l-muotoon, vaan pelkkä uppoaminen syvälle hakualueelle riitti löytöön. Kolmas ukko oli haastava Lakulle. Reitillä piti kiivetä jyrkkää, kivistä mäkeä ja upota mäen toiselle puolelle rinteeseen. Toisella lähetyksellä Lakun rohkeus (ja kunto) antoivat periksi ylittää nyppylän ja pian haukku raikui mäen takana. Viimeisenä otin pakenevan hilluvan ukon lakulle. Koira irtosi hyvin reippaasti ja lähti ukon perään suurella draivilla! Palkkana oli suorapalkka. Hyvä päätös hyvälle treenille!

Saksanpaimenkoiraliiton koulutusleiri 2015, Pieksämäki 19.7.-22.7.2015

Leiripäivä 20.7.

Pääsimme hakumetsään tallaamaan ja liputtamaan aluetta. Tämän jälkeen saimme treenit nopeasti pystyyn ja pääsimme itse asiaan.

Lakun treenit

Meidän koko hakuporukka jaettiin kahteen pienempään ryhmään. Kaikki miespuoliset hakutreenaajat sattuivat eri ryhmään meidän kanssa. Koska meillä ei ole koskaan ollut miestä maalimiehenä hakumetsässä, nätisti pyytämällä sain Lakun treeneihin miehen vierailevaksi kadonneeksi. Laku ei juuri reagoinut asiaan.

Maalimiehet menivät hyvin piiloon, verkkojen alle, tiiviin suopursun sekaan. Ilmaisuissa maalimies kielsi kerran Lakua hyppimästä verkon reunan päällä. Haukku oli hyvää ja saimmekin heti ensimmäiseksi ohjeeksi alkaa pidentää haukkuilmaisun kestoa löydöllä.

Utun treenit

Utulle aloitimme maltillisesti hakemalla metsään piiloutuneesta maalimiehestä hajun. Kun koira nosti hajun ylös, laskin koiran löydöllä palkattavaksi. Toinen ukko tehtiin samoin tavoin, nyt laskin remmistä heti kun koira näytti olevan hajulla. Utu teki mallikkaan suorituksen ja teki löydön. Viimeinen kolmas maalimies otettiin Utulle valmiille maalimiehelle perinteisellä lähetyksellä, eli emme käyneet hakemassa hajuapua löytöön. Utu ratkaisi tehtävän hienosti ja löysi maalimiehen ilman tarkentelua alueella.

Utu odotteli autossa päivän päättymistä ja otin sen vielä toisen kerran hakualueelle. Tällä kertaa maalimies oli todella syvällä, oikeassa etukulmassa valmiina piilossa. Matkalla Utun piti ohittaa umpipiilo ukon löytämiseksi. Homma meni jälleen nappiin ja ukko nousi ylös. Tähän oli hyvä päättää leirin ensimmäinen hakupäivä.

Saksanpaimenkoiraliiton koulutusleiri 2015, Pieksämäki 19.7.-22.7.2015

Perinteinen SPL:n koulutusleiri järjestettiin tänä vuonna uusissa maisemissa Pieksämäellä ja uutta oli myöhästetty ajankohtakin.  Tämähän sopi meille vallan mainiosti, sillä leiripaikalle oli huomattavasti lyhyempi matka tänä vuonna. Leirille osallistuin molempien koirien kanssa, eli Laku ja Utu olivat touhuissa mukana. Osallistuimme leirille neljänä päivänä ja paljon tarttui matkaan ideoita ja treeniversioita jo tuona aikana.

Alkuun huolta herätti Utun karmean näköinen silmä. Käytin koiraa pariin kertaan lääkärillä ennen leirille lähtöä ja siitä huolimatta jouduin soittamaan lekurille kesken leirin. Antibioottitippaa päivitettiin topakampaan ja silmää tarkkailtiin taukoamatta. Välillä silmässä oli enemmän turvotusta ja välillä silmä märki aivan valtavasti. Keskiviikkoon tultaessa, silmä alkoi osoittaa pieniä paranemisen merkkejä ja pystyin hieman huokaisemaan helpotuksesta.

Sitten itse koulutuksiin. Ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina kävimme tarkastamassa maastoja ja niiden parissa pyörähtikin yli puolet päivästä. Kun vihdoin löysimme soman metsätien treenipaikaksemme, ennätimme tehdä enää esineruudut puolelle ryhmän koirista. Toinen puoli ryhmästä pääsi hakutreenien pariin jo sunnuntaina. 

Lakun ruutu

Lakulle esineet vietiin takarajan tuntumaan. Esineet olivat vieraita ja vieras ihminen vei ne tallatulle alueelle. Laku otti esineet hyvin ylös. Ensimmäinen etsitytti hieman, toinen nousi ylös hyvin ja kolmannelle esineelle jouduin luomaan hieman enemmän uskoa koiraan. Lopulta komea löytö palkitsi kaiken etsimisen.  Lakun kanssa huomiota tulee kiinnittää esineiden palautuksiin. Nyt Laku jäi tapporavistamaan esineitä useamman metrin etäisyydelle ja roiskaisi esineet maahan eteentulo-käskytyksestä huolimatta. Palautus oli selkeästi huonoin ensimmäisellä esineellä ja parani loppua kohden huomattavasti. Jatkossa ruutua tulee treenata vieraiden tallaamalla ruudulla, vieraiden esineillä ja voisimmepa kokeilla jopa täysin valmiiksi tehtyä ruutua kokeenomaisesti. 

Utun ruutu

Utulle käytin niin ikään vieraan esineitä. Kaksi ensimmäistä esinettä vietiin yhdessä, yksi esine kerrallaan. Utu irtoaa hyvin etsintätehtävään ja palauttaa esineen minun lähistölle. Samalla tavalla tekemistä on palautusten paikassa ja siisteydessä vielä runsain mitoin. Etsintä sen sijaan on energistä ja koirasta välittyy tekemisen riemu. Appari vei viimeisen esineen ruutuun meidän odottaessa ruudun reunalla ja etsintä ei tuottanut Utulle vaikeutta. Myös Utun palautukset paranivat loppua kohti Jatkossa voimme käyttää tuuliapua mahdollisuuksien mukaan. Treeneissä tulisi käyttää vieraiden esineitä ja laittaa esineitä hieman enemmän piiloon varvikkoon tms. ettei koira ala etsiä silmillä ja samalla nenätyöhön tulee uutta haastetta.

Sawon Tassujen pentukurssin antia 2.7.-16.7.2015

Kun kerta lähihallilla järjestettiin pentukurssi, ei meitä Utun kanssa voinut estää osallistumasta kurssille. Kurssilla käytiin pienryhmissä läpi muun muassa seuraavia asioita:

• Käsittely
• Hihnakäytös
• Leikkiminen
• Palkkaaminen
• Luopuminen/odottaminen
• Keskittyminen/katsekontakti
• Makupala-alusta
• Aktivointiharjoituksia
• katsekontakti, aktivointi
• Istu-käsky
• Luoksetulo
• Agilityn alkeita (hypyt)

Kurssi jäi meidän osaltamme tyngäksi, sillä pääsimme osallistumaan kurssille vain pari kertaa. Aikataulut eivät natsanneet joka ilta ja lisäksi Utun kipeä silmä rajoitti osallistumista. Ei ole kiva puuhastella, kun silmä on ihan turvoksissa.

Kurssilta saimme kuitenkin hyvää häiriötreeniä, sillä kaikki koirat suorittivat tehtäviä yhtä aikaa radalla. Lisäksi tilana halli oli Utulle uusi ympäristö. Kumpikaan tekijä ei haitannut koulutusta. 

Damipeliä kotikentällä

Utulla taitaa alkaa puskea murkkuikää enenevässä määrin esiin. Noutajaleirillä kaipasin apua damien vaihtoon ja kasvattajan avustuksella kokeilimme toteuttaa treeniä aiheeseen liittyen. Utu lähtee yleensä hakemaan damia vauhdikkaasti, ottaa suuhun damin hyvin ja sitten palautuksessa saattaa keksiä omia variaatioita ja unohtaa minut treenistä pois kokonaan. Leirillä poikkeuksellisesti Utu otti ritolat heti vapauduttuaan hihnasta ja lähti tutkiskelemaan mitä kaikkea kivaa kentän laitamille parkkeeratuista autoista löytyykään, ei kiva. Ei päästy sitten treenaamaan kunnolla mitään damien kanssa sillä Utu oli aivan toisenlaisella fiiliksellä varustettu.

Tämä asia jäi kaihertamaa ikävästi ja niin kaivoin damit esiin kotikentällä. Toistin edellisen yrittämän treenin ja Utuhan suoritti. Utu lähti hakemaan viimeisimmäksi heittämääni damia innolla ohjauksesta. Palautus käynnistyi hyvin, mutta suunnaksi Utu oli lukinnut toisen damin sijainnin eikä tullut luokseni kuin eri käskystä. Sain kuitenkin käskytyksellä Utun unohtamaan vaihtopuuhat. Tämän jälkeen toistin treeniä ja  pääsin vahvistamaan paremmat suoritukset.

Suomen noutajakoirajärjestön kesäleiri 2015, Pieksämäki Partaharju

Vierailin kasvattajan innoittamana ensimmäistä kertaa SNJ:n kesäleirillä. Leiri järjestettiin Pieksämäellä ja osallistumisella oli matala kynnys kun "kotinurkilla" leiriä pidettiin. Kävin katsomassa tunnelmaa vain päiväseltään ja hyvältähän leiritohina vaikutti. Ties vaikka ensi vuonna lähtisi mukaan pidemmäksikin aikaa.
Leirillä osallistuin pentunomekoulutukseen. Koulutus toteutettiin pienryhmässä ja kouluttajana toimi Minttu Kruus. Ryhmässä käytiin läpi nomen perusteita ja alkuaskelia. Varsinaisia harjoituksia tehtiin kontakista ja damityöskentelystä. Ensimmäistä kertaa Utu tarjosi damia käteen, mutta hidas ja jähmeä koiranohjaaja ei saanut damia kiinni. Tähän saatiin kunnostautumiskehoitus ja ohjaajan tulisi ottaa dami käteen koiran sitä tarjotessa. Mielestäni kommentti oli erittäin positiivinen, sillä aiemmin Utu on lähtenyt damin kanssa omille teilleen tai tullut luokse niin kovalla vauhdilla että palautus on mennyt pitkäksi. Otetaas vinkistä koppi!
Iltapäivällä Utu osallistui pentujen tokoon ja jatkoimme saman kouluttajan opeissa. Edelleen mentiin hyvin alkuopeissa, perusteissa ja sen lisäksi pidettiin vähän hauskaa tokokehyksissä lasten perinnepelejä pelaillen. Tunnin tärkein oppi ohjaajalle taisi olla että tokoa ei pidä jumiuttaa tiettyihin kaavoihin ja kankeuteen vaan hauskaa pitää olla :D
Tokon aikaan paikalle tuli Utun veli Jekku Hämeenlinnasta. Jekku oli viettämässä kesälomaa ja kävi ohikulkumatkalla vaihtamaan hieman kuulumisia kasvattajan kanssa. Saatiin porukasta kimppakuvakin nappastua.

Kuvassa vasemmalta Aapa, Nila, Jekku ja Utu

Päivän päätteeksi kyselin vielä kasvattajalta apuja Utun näyttelykuosiin saattamisessa. Oikeat kontaktit löytyivät nopeasti ja kohta sakset viuhui ja karvat lyheni. Utu otti jo tässä vaiheessa päivää rennosti ja melkein nukahti trimmauksen loppuvaiheilla.

Tuli vietettyä mukava päivä Pieksämäellä. Kotimatkalla kontissa oli erittäin hiljaista :)

Tollerileiri 2015, Jämsä

Osallistuin ensimmäistä kertaa Novascotiannoutajat ry:n järjestämälle tollerileirille. Leiri järjestettiin Jämsän Himoksen alueella. Tänä vuonna leirillä vietettiin tollereiden juhlavuotta, sillä yhdistys täyttää 25 vuotta.

Leirin järjestelyistä meidän osalta vastasi kasvattaja, ei tarvinnut kuin osua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Kaikki Utun pentueen pennut pääsivät osallistumaan leirille ja oli hirmu mukava tutustua kaikkiin kööriläisiin, niin kuin toisiamme olemme tottuneet kutsumaan. Pennut tulivat keskenään suht hyvin toimeen ja kyllä ne sisaruksiksi tunnistaa helposti! Leirillä oli  hyvä sosiaalinen vaikutus, kun pennut saivat telmiä keskenään mökissä .

Myös pentujen isä tuli käymään leirillä pentuporukkaa katsomassa.  Oli erittäin mukava nähdä Viljami ensimmäistä kertaa ihan kasvotusten. Isän puolelta Utussa vahvistuu emän pöyhkeä häntä, jota kuuluu kantaa komeasti selän päällä sekä isän lähes identtinen valkoinen laikku kuonon päälle.

Utu osallistui lauantaina kersakerhoon. Kerhon täteinä toimineet Jenni Rajala ja Miia Jyräs ansaitsevat lämpimät kiitokset mukavasta päivästä. Päivän aikana kävimme läpi rauhoittumista, malttia, noutoa, kontaktia ja ohituksia ja luopumisia. Päivän päätteeksi kersan silmät haritti pahasti väsymyksen johdosta, mutta Utu veti loppuun asti hienosti. Viimeisenä juttuna kokeilin alustan opettamista. Pitääkin kokeilla mitä pääkoppaan on asiasta rekisteröitynyt.

Sunnuntaina käytiin ajamassa verijäljet meidän pentujen kanssa. Laji oli kaikille uusi ja ihmettelemistä jäljen varrella riitti. Ohjaajat saivat opit oikeaoppisen jäljen tekemiseksi, joten tästä on hyvä jatkaa. 

Elämää novascotiannoutajan kanssa

Tammikuun aikana laumaan liittyi uusia jäseniä ropisemalla. Saman katon alla majaileva novascotiannoutaja Utu saanee jonkin verran palstatilaa itselleen näillä sivuilla.
Utu on otettu puhtaasti metsästyskaveriksi. Viime syksyn epätoivoiset haavakoiden etsinnät miespatikassa sinetöivät Utun laumaan liittymisen.
Utun hankintaan liittyy hauskoja yhteensattumia ja olen ihan ihastunut tuohon punaturkkiseen luppakorvaan. Pojat ovat tulleet tähän saakka loistavasti toimeen keskenään painien ja hölmöillen keskenään. Sen minkä Laku voittaa voimassa, Utu voittaa oveluudessa ja nokkeluudessa vieden Lakua jo 6-0.
Utun kanssa olen löytänyt itseni metsän lisäksi tottiskentältä, tokokoulutuksesta ja hakutreeneistä. Tokihan sille on pitänyt myös varista ja kania näyttää. Intoa ja kiinnostusta pienessä koirassa on kivasti ja sopivasti itsepäisyyttä ja sitkeyttä. Tulevaisuus näyttää mitä tämän pienen energiapakkauksen kanssa saamme aikaiseksi.