Syksyinen kotitie

Laku ja Ronda lenkkeilee

Toko, tode, tottis

Kouluttajan vatsataudista johtuen viime viikon ohjattu tokokerta jäi välistä. Tällä viikolla pääsimme takaisin kouluttajan kouriin. Kotitehtäväksi asetettu hyppy jäi tällä erää treenaamatta kotona. Sen sijaan kentällä käytin hyvin tovin hypyn harjoitteluun. Laku hyppää hyvin, pientä hakemista vielä hypyn jälkeen paikan suhteen. Klikkerin avulla uskon, että paikka on helppo tarkentaa Lakulle. Koira irtoaa hyvin rinnalta, hyppää korkealle. Tätä tulee treenata.
Lisäksi kotitehtävänä oli seuraaminen ja täyskäännökset. Tätä ollaan treenattu joka aamu lehdenhakureissun yhteydessä. Laku tekee seuraamiset käännöksineen tosi mallikkaasti sanomalehdelle. Palkkioksi koira saa kantaa lehden kotipihaan, missä yleensä otan vielä samaisella lehtirullalla luoksetulon tai eteen lähetyksen.
Paikkamakuu meni ihan suht hyvin, pientä mulkoilua ja tuijottelua. En luota koiraan yhtään pätkää sen paikkamakuurivissä ollessa ja pidän sen kytkettynä koko ajan. Jokohan ensi kerralla voittaisi pelkonsa ja rohkaistuisi katkaisemaan tuon napanuoran koiraan ;)?
Luoksepäästävyys meni nappiin, jes!
Liikkeestä maahan menon onnistuin suorittamaan hetsaamalla koiran ja käskemällä leikistä suoraan seuraamiseen. Pikku pätkä seuraamista alle ja todella nopea ja hyvä maahanmeno, useampi askel ohjaajalta eteenpäin ja paluu koiran luo. Koria pysyi hyvin maassa ja ohjaaja oli tyytyväinen koiraansa. Päätimme treenit tähän loistosuoritukseen!!
Erityisesti Lakun kanssa tulee keskittyä viettitason korkeuteen ja siihen, missä viettitasossa tapahtuu mitäkin. Ja eri toten, mihin viettitasoon koira jätetään treenin päätteeksi, jotta viretaso saataisiin naksautettua vaivatta uudelleenkin koiralle päälle :) Jes jes jes! Alkaa riittää ymmärrystä jo pikku hiljaa näihinkin hommiin, ehkä.

METSÄJÄLKILEIRI 21.-23.9.2012 KITEE

Pyörähdettiin Lakun kanssa haistelemassa peltoja tuolla rajan pinnassa osaavien rajakoiranohjaajien opissa. Prjantaina ilta alkoi Rajavartiolaitoksen koiratoimintaupseeri Ari Raitasen luennolla. Raitanen keskittyi seminaarissaan koiran hajukuvan muodostumiseen nenän käyttöön, tekniikaan, koiran motivaatioon sekä ohjaajatyöskentelyyn.

Koiran hajuaistista mieleeni kirkastui jälleen tuo nenän kyky tuottaa lisää tietylle hajulle herkistettyjä soluja, jolloin luonnolisesti myös hajujen erottelukyky paranee. Myös hajujen laadun ja määrän merkitys "hajuoppimisessa" tuli palautettua jälleen mieleen. Käytännössä jälkipellolle mentäessä koiran nenä on syytä kalibroida toimimaan ko. alustalla ko. keliolosuhteissa sen sijaan että koira otetaan suoraan autosta jäljen päälle. Jäljllä koira muodostaa hajukuvan kaikesta ympärillä haisevasta, jäljen tallaajan yksilöllisestä ominaishajusta, kengistä, vaatteista sekä maan hajusta , maapohjasta ja kasvillisuudesta ja makupaloista. Jäljen hajukuva on siis moninainen hajujen sekoitus. 

Ihmisen haju ja maanpinnan haju tallatulla jäljellä "pysyy" jäljellä erilailla aikakäyrällä ilmaistuna. Suositeltavaa olisi lähteä ajamaan jälkeä sen ollessa noin pari tuntia vanha, sillä tällöin maanpinnan haju on minimissään ja ihmisen jättämä haju maksimissaan. 

Jokaisella treenaajalla tulisi olla tavoite jäljen suhteen kirkkaana mielessä ja sääntökirja sisäistettynä kirkaana mielessä - tai vähintään hyllyssä saatavilla. Yhtä tärkeää on asettaa koulutuksen tavoitteet. Näitä useimmilla jäljen tallaajilla ovat aktiivisesti ja itsenäisesti ongelmia ratkaiseva koira, passiivinen ohjaaja, molemmin puolinen luottamus, kestävä ja keskittynyt työskentely sekä toiminnan jaktuminen häiriötekijöistä huolimatta. 

Ohjaajan tulisi huolehtia koiran nenätyöskentelyn rakentamisesta pienissä paloin eteenpäin kohti haluttua tavoiteltua kohdetta. 

Itse jälkityöskentelyssä Raitanen ohjeisti siirtymään nopeasti pois suorista jäljistä kohti serpentiiniä, kaarteita oikealle ja vasemmalle. Koiran tason mukaan ruokaa tiputetaan pois jäljelä ja mukaan tulee  esineiden ilmaisu sekä jäljen ylösajo. Kouluttaja painotti jäljen ylösoton tärkeyttä, sillä mikäli jälkeä ei löydy ei ole mitään mitä ajaa. Tärkeä pointti jäljen ylösajossa on makupalojen poisjättäminen jäljen ylösoton kohdassa. Pian jäljelle on hyvä otta amukaan myös erilaiset alustat, mullokset, hiekkatiet, soramontu sekä tienpohjat. Harhajälkiä opetettaessa ensimmäisten harhajälkien on hyvä olla vanhempia kuin varsinainen ohjattava jälki ja ohjaajan on aina tiedettävä risteyskohta. Harhajälkiä sisältävän jäljen ajossa tulee antaa koiralle aikaa tutkia ja ratkaista tilanne rauhassa. Mikäli koira lähtee harhajäljelle ohjataan se pois väärältä jäljelä ilman valtavia pakoitteita. Näin käydessä koiralle ei ole opetettu perusasioita tarpeeksi runsaasti ja niitä on harjoitetlava lisää. 

Meillä viikonlopun sana oli esineilmaisu. Raitanen seminaarissaan mainisi esineistä pikaisesti ohimennen vain sen verran että opetus voi tapahtua jäljellä tai erillisenä suorituksena, kuitenkin siten että jäljestyksen tulee olla kunnossa. Esineistä ulee muodostaa koiralle tärkeitä ja positiivisia asioita. Käytännössä tämä koulutetaan palkkioiden (nami) avulla ja opettamalla koiralle esineen tarjoavan myös taukopaikan jäljellä. Lakulla esineet olen päättänyt opettaa jäljellä. Vein esineitä jäljelle, mutta puutteellisen ohajuksen vuoksi homma ei lähtenyt aivan niin reippaasti käyntiin oppimisen tasolla kun mitä olisin toivonut. Esineiden merkittävyyttä jäljellä tulee korostaa samoin kuin nopeaa ilmaisua=maahan meno. 

Tokon alo/avokurssi

Ilmoitin Lakun Doggien tokon alo/avokurssille. Laku osaa jo suurimman osan liikkeistä. Hiomistahan aina löytyy tokosta puhuttaessa, mutta perusteet alkaa olla hallussa. Mutta tämän kurssin tarkoituksena on puuttua tähän suurimpaan ongelmaan maan päällä - toiset urokset ja suhtautuminen niihin. Heti kun Laku on päättänyt että kentällä on toinen uros (vaikka ei olisi) niin se aloittaa pörinän ja karvojen nostelun ja muun machoilun. Olen miettinyt kuinka puuttua tähän. Olen käyttänyt useampaa keinoa. Välillä olen turvautunut vastaehdollsitamiseen klikkerin avulla, välillä olen ollut vlinpitämätön koko pörinään ja välillä olen pörhennellyt Lakun poskikarvoja. Tuo klikkailu on tehokas tapa, mutta kun se klikkeri on yleensä taskussa siinä vaiheessa kun tilanteet syntyvät. Ohjaajana minun tulee ennakoida mahdollisesti syntyvät pörhistelytilanteet tarkemmin ja aiemmassa vaiheessa. Meneehän tämä vaihe joskus ohi?

Tokokurssilla ollaan keskitytty paikkamakuuseen, luoksepäästävyyteen, seuraamiseen, luoksetuloon, käännöksiin sekä liikkeestä maahanmenoon. Pikainen läpileikkaus Lakun tasosta em. suhteen

Paikkamakuu:  Menee maahan toisinaan reippaammin, toisinaan hitaammin, toisinaan lonkka-asentoinen toisinaan suora. Tulee vahvistaa suoraa makuuasentoa lonkka-asennon sijaan sekä nopeaa maahanmenoa sivulla. Jää hyvin paikoilleen. Kyttää naapuria ja lähtee kimppuu, mikäli saa haastavalle katselle vastaajan. Liikkeen lopussa pysyy hyvin maassa rinnalla ja nousee sivulle "seuraa"-käskyllä

Luoksepäästävyys: Päästää luokse ja malttaa istua. Kiinnostunut tulijasta ja lipaisee mielellään leuasta.

Seuraaminen: Hyvä perusasento. Kontakti pysyy jo suht hyvin perusasennossa ja seuratessa-välillä joutuu huomauttamaan. Puhdasta seuraamista 5-12 askelta. Ongelmana on poikittaminen siten, että peppu siirtyy sivulle. Nojailee välillä jalkaan.Hyvä kontakti. 

Käännökset: Käännös vasempaan hyvä, oikealle työn alla. Oikea tällä hetkellä hiukan väljä ja Laku jätättää taakse käännöksissä. Muutenkin sivulla puuhastelut on nyt jotenkin siirtyneet 10 senttiä totutusta paikasta taakse päin :/

Liikkeestä maahanmeno: Hyvänä päivänä onnistuu hyvin, huonona ei millään. Osaa mennä maahan niin halutessaan ohjaajan liikkuessa, jää paikoilleen ja pysyy maassa niin pitkään kun on tarve. Huonona päivänä ei ymmärrä maahan-käskyä, ei vaikka pysähtyisi ja käskisi maahan, ei ainakaan jää sinne tai vähintään heittäytyy lonkka-asentoon maahan. Lonkka-asentoa tarjonnut tosi monesti skun maahan-käsky tulee seuraamisen yhteydessä. Tähän treeniä.

Luoksetulo: Tulee vauhdikkaasti luokse, himmaa parin metrin päähän, josta vaanimalla ja avuin saa n. 45 sentin päähän houkuteltua lelun avulla. Namilla sama juttu, mutta houkuttelulla tulee ihan kiinni. Tähän ohjeena saatiin, että namilla palkka noin 10-15 sentin päähän ohjaajasta ja suorista pelkästään paikka. Laku ei voi ymmärtää, että namipalan voi ottaa kohtisuoraan minulta vaan pyrkii hakeutumaan perusasentoon sivulle -> poikittaa. 

Jännittävää nähdä, kuinka kehitymme kurssin aikana :) 

Kuvia

Laivakoirana <3

Lomailua harrastusten lomassa

En syö hiekkaa - kato vaikka kielestä! Hengailua mökillä.

SPL Lehtimäki 30.6.-7.7.12

Kesän ensimmäinen lomaviikko pyörähti käyntiin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä Lehtimäellä. Kouluttajina ryhmällämme oli Memmu Hoffren ja Tita Poikolainen. Jaoimme peltojälkiryhmän omiin pienryhmiin ja kuljimme saman kouluttajan kanssa koko viikon jälkipellolla. Ryhmäämme muodostui heti hyvä yhteishenki ja puheen pulpatus oli lähes taukoamatonta. Olin onnekas, sillä samassa ryhmässä oli aiemmin tuntemani Jenni Urmo-spu:nsa kanssa. Jenni oli varustautunut leirille hyvin ja mukaan oli tarttunut suloista suloisempi pinkki videokamera, jonka avulla saimme kaiken karmeuden tallennettua jokaisen jäljen muodossa. Treenien kuvaaminen ja videon kriittisellä silmällä tiiraaminen on erittäin opettavaista. Kuinka paljon ohjaajana tuleekaan annettua turhia apuja, tehtyä harhautuksia ja käyttäydyttyä aivan erilailla erilaisessa tilaanteessa/mielentilassa - olettaen että koira tekee saman suorituksen molemmissa tilanteissa.

Jälkiä tehtiin 1-2/pvä/koirakko. Omiin treeneihin olen ihan suht tyytyväinen. Vaatimustasoa olisi voinut hieman nostaa ja täten vaatia itseltään ja koiralta pikkasen pidemmällä olevaa suoritusta, mutta oppia tarttui mukaan ohjauksen suhteen sekä moottorin ylläpitämisen suhteen. 

1. pv: Tutustuttiin koirien nykyiseen jälkityöskentelyyn ja kartoitettiin treenit tulevan viikon ajalle. Tekniikkajälki, n. 80 askelta suoraa 90-asteenkulma vasemmalle ja n. 30 askelta päättyen ruokakekoon, välillä tyhjää 2-5 vaihdellen sarjana 15-20/2-5 tyhjää, myötätuuli ja n. ½ h vanha. Laku teki hyvin, moottoria löytyy ja nenä tietää tehtävänsä. Rauhallinen jäljestäjä. Ruokana jauhispalleroita ja keli oli poutainen, aurinkoinen, kevyttä tuulta ja n.20 C. 

Ensimmäinen jälki SPL Lehtimäki 2012. 

2. pv: 150 askeleen jälki, jossa tyhjää 2-7 vaihdellen sarjana 10-17/2-7 tyhjää. Jälki vanhentui useamman tunnin. Laitoin Lakun jäljelle ja parin askeleen jälkeen Laku oksenti. Tarkmepi havainnointi johti siihen, että jäljen vanhetessa jauhispalleroihin olivat käyneet käsiksi pienet punaiset polttiaismuurahaiset. Keskeytimme jäljen ajamisen tähän episodiin ja keskityimme miettimään korjausliikkeitä seuraavalle päivälle. Laku voi hyvin ja oli reipas, iloinen itsensä muuten koko päivän, joten oksentamisen syynä lienee ollut nuo pirun muurahaiset.

Toisen päivän jälkeen valmistautuminen - jälki jäi ajamatta.

3. pv: Tehtiin palauttava n. 80 askeleen jälki ensimmäistä päivää mukaillen. Tyhjiä oli vain muutama peräkkäin. Laku kyllä jäljesti tehden tarkkaa työtä, mutta mutusteli/mässytti jokaisen makupalan erikseen - ikäänkuin varmistuakseen siitä ettei vetäisi tällä kertaa noita inhottavia muurahaisia kitaansa.Lopussa ruokakuppi Ruokana jauhispalleroita ja keli oli poutainen, aurinkoinen, kevyttä tuulta ja n.20 C. Ohjaajan tekniikassa kouluttaja kiinnitti huomiota napakoihin huomautuksiin, mikäli koira ei tarkastanut koko jälkeä tai kiirehti asekeleen yli tätä tarkastamatta. Toiseksi myös hihnassa/liinassa vetämiseen kiinnitettiin huomiota. Liinan ollessa löysällä Laku teki hommia rauhassa ja tarkasti. Tässä myös hyvä keino/vinkki saada lisää vauhtia jäljelle tarpeen niin vaatiessa.

4. pv: Jälki n. 180 askelta, sarjalla 20 täyttä 2-5 tyhjää-7-10 palkkaa 2-5 tyhjää toistaen loppuun saakka. Lopussa ruokakuppi=maahanmeno. Vaihteleva peltoalusta, kuivaa lyhyttä heinää sekä märkää pidempää heinää. Lämmintä oli 22, aurinkoista sekä tuulista

5. pv: Pitkä, suora lopetusjäki 2-4 tyhjää 7-10 palkkaa sarjalla, lopussa ruokakuppi. Meni hyvin. Tahti ei muuttunut tyhjien kohdalla eikä nenä noussut. Maahanmeno kupille teettää vielä töitä, eli Laku ei tarjoa itse maahanmenoa kupille.

Mitä jäi reppuun tältä leiriltä: 

1. Harmoniaa ei voi yksinkertaisesti luoda liikaa peltotyöskentelyyn. Työskentelyn tulisi olla rauhaisaa, tuulen heilutellessa verhoja ja hentoisen pianomusiikin soidessa taustalla. Hmm, ehkä himpan etäällä ollaan vielä tästä :) mutta hyvä suuntahan tämä visio on kulkea.

2. Koiralta tulee vaatia haluttua käytöstä mutta liinaan ei tule jäädä vetämään. Liinat löysälle heti puuttumisen jälkeen.

3. Mikäli koira nostaa päänsä/lopettaa jäljestämisen ohjaajan tulee odottaa rauhassa ja katsoa milloin koira on itse valmis jatkamaan jäljestystä eikä pureskella hommaa koiralle valmiiksi käskyttäen mitä pitää tehdä milloinkin. 

4. Esineellä koira kannattaa opettaa hengähtämään ja huokaisemaan - säästää koiran voimavaroja ja lisää keksittymistä jälkityöskentelyyn. Samalla luodaan harmoniaa ja rauhallisuutta esineelle, esineeltä poistumiseen ja jäljestyksen jatkamiseen. 

Viikko hurahti nopeasti ja mukavaa oli kuten aina. Ensi kesänä taas innolla mukaan!

Hiljaiselo SEIS!

Noniin, blogi on saanut uuden osoitteen johtuen aiemman palvelun tuottajan sivujen kaatumisesta sähkökatkon vuoksi. Sähkökatkon myötä blogista hävisivät kaikki sinne linkitety kuvat, harmi! Uusia kuvia ja kuulumisia päivitän tänne.

SPL Hakuleiri

 Hakukauden startti SPL:n Kansallisten lajien leirillä

Maasto-osuus Kansallisten lajien leiristä oli pian edessä tottistelujen jälkeen. Kuinka aika voikaan mennä niin nopeasti. Ryhmän vetäjinä toimi Susanna Lindroos sekä Mika Lanki. Lauantaina Laku teki kaksi treeniä. Ensin otettiin nenän avausta tuuli-ilmaisujen avulla. Laku on kyllä niin tomppeli – silmät täysin ummessa kun nenä tekee töitä! Toisaalta, sopiihan se niinkin. Maalimiesten kannalta olisi varmasti mukavampaa, ettei 30 kiloinen pikku poika aivan päältä kävelisi. Tuuliolosuhteet vaihteli aika paljon, mutta kyllä se ilmiselvästi nenällä teki töitä ja ohjaaja sai kiitosta koiran lukemisesta. Leirillä kiinnitettiin paljon huomiota koiran toimintaan, pieniin eleisiin ja ilmeisiin ja sitä kautta koiran lukemisen jaloa taitoa kehitettiin. Toisella treenillä halusin kokeilla ilmaisuja. Toimin tolppana ja Irene koetti haukuttaa patukan avulla Lakua. Lakun vietit naksahti puolustukselle ja homma iskettiin jäihin ja otettiin tuumaustauko. Kouluttaja tarttui patukkaan minun toimiessa edelleen tolppana. Laku pysyi saalisalueella ja tätä tulee treenata kotona, saalisaluetta – ylläpitoa ja sitten vielä se haukku! treeni oli hyvä ja sai niin kouluttajan kuin ohjaajan palaamaan treeniin ja puimaan asiaa ”kollegoiden” kanssa.

Seuraavana päivänä jatkettiin tuuli-ilmaisuilla eikä ennätetty ottaa kuin yksi kiekka per koira. Tuuliolosuhteet jälleen vaihtelivat aika paljon, mutta ihan hyviä hajun ylösottoja Laku osoitti ja ukot löytyivät. Jätkä tekee aika rauhallista työtä, mutta keskittyi tänään jo itse hommaan paremmin (vähemmän haistelua/kuseskelua ym). Ja edelleen, silmät on kyllä aivan kiinni kun nenällähän sitä hommaa tehdään. Molempina päivinä maalimiehet olivat naamioituneet naamioverkoin ja maastokuvioiduin vaattein. Treeni oli hyvä Lakulle, joka on tottunut pääsemään helpolla näköhavaintoihin perustuneen viime kesän perusteella.

Leiri avasi miettimään haun toimintaketjua: kuinka paljon lajissa on eri vaiheita, jotka tulee koota pikku hiljaa kasaan koiralle. Hakumetsän ulkopuolella meidän tulee rakentaa saalisviettiä ->lopulta haukku. Tämän lisäksi huomiota tulee kiinnittää erikseen alueelle tuloon, pistolle lähettämiseen, piston muotoon/suoruuteen/syvyyteen/risteilyyn. Oma lukunsa on maalimiestyöskentely sekä maalimiehen ilmaisu. Ilmaisun keston kasvattaminen ja siedättäminen ohjaajan paikalle tuloon/paikalla oloon. Keskilinjalla tulee kiinnittää huomiota koiran hallintaan ja koiran motivaation ylläpitämiseen aina koko radan läpi.

Lisäksi mietintämyssyyn ja tulevaisuuden treeneihin tarttui niin paljon evästä esim. koiran työskentelyn tarkkailuun -> onko koira hajulla/epäiröintiä?/sijaistoimintaa/ ym ym ym.. että jalat teputtavat jo innokkaana hakuradan suuntaan!! 

SPL Keski-Suomi, keväinen BH-koe

 Viikonloppuna otin osaa SPL Keski-Suomen järjestämään BH kokeeseen – tosin vain henkilöryhmäläisenä. Lakun kanssa ei ole vielä piiiitkään aikaan mitään asiaa kokeisiin. Kokeeseen osallistui 8 koirakkoa, joista puolet läpäisi BH kokeen. BH koe on suoritettava ennen kuin koira voi osallistua muihin kokeisiin lukuun ottamatta kestävyyskoetta (AD).  BH koe jakautuu kahteen osaan, tottelevaisuuteen ja käyttäytyminen liikenteessä eli ns. kaupunkiosuuteen. Kokeen tarkoitus on selvittää koiran hallittavuus sekä se kuinka koira käyttäytyy ja suhtautuu vieraisiin ihmisiin, koiriin ja muihin normaaleihin ympäristötekijöihin.

Suosittelen lämpimästi kaikille – lajista riippumatta- käykää katsomassa kisoja ennen kuin itse osallistutte koiran kanssa kisaan. Kisojen katselukokemuksesta oppii paljon. Tämän jälkeen on myös paljon helpompaa kartoittaa omaa ja koiran osaamista ja suhteuttaa sitä vaadittavaan koekäyttäytymiseen.

BH-kokeen osallistumisalaraja on 15 kk ikä. 

SPL Kansallisten lajien leiri, OSA 1. Tottelevaisuus

 Kevään korvalla oma tahtini tuntuu auringon valon lisääntyessä ja kesäaikaan siirtymisen myötä hidastuvan ja ajatus alkaa tahmomaan kunnolla. Tämä asia vaikuttaa myös helposti treenimotivaatioon ja treeni-intoon. Tähän täsmälääkkeeksi ilmoittauduin SPL:n kansallisten lajien tottisleirille. Leiri on osa kokonaisuutta, eli n. kuukauden päästä järjestetään leirin toinen osa – maasto-osuus.

Leiriltä lähdin hakemaan uusia näkemyksiä ja kokemuksia sekä ihastelemaan rodulle ominaisia piirteitä, vietikkyyttä ja sen kanssa pelaamista. Leirillä oli kaikentasoisia ja –ikäisiä koiria ja ohjaajia. Kouluttajana toimi aina yhtä positiivinen, kannustava ja idearikas Riikka Veikkanen. Ja voi että, kuinka kivaa olikaan.

Itse treeneihin. Hommat aloitettiin lauantaina ja pääsin tekemään ekan virheen. Otin Lakun autosta ilman sen kummempia verryttelyjä/herättelyjä ja Laku olisin sitä mieltä että missäs sitä ollaan ja mitäs sää luulet mun oikeen tekevän täällä? Kentällä hain kontaktia ja kiinnostusta minua kohtaan josta pääsin palkkaamaan. Palkkaus namilla. Eväät seuraavalle treenille oli saattaa koira treenimoodiin jo autolla. Koiran tulisi olla mukavassa tunnetilassa ja innostunut ”pelaamaan” tottista, eli mylly tulisi saada ensin käyntiin ja sitten vasta tullaan sinne huippukivalle tottiskentälle. No näillä ohjeistuksilla kohti toista treeniä.

Toinen erä aloitettiinkin voimakkaammalla tempolla ja päästiin jopa työskentelyn makuun. Apuohjaaja toimi tolppana ja lelulla nostin Lakulle vähän viettiä. Nyt pureuduttiin seuraamiseen ja siihen perusasentoon. Tätä olen tehnyt lähinnä namipalkalla tähän saakka ja leirille tuloni yhtenä motiivina olikin vietin kanssa pelaaminen ja käskyjen/toimintojen haltuunotto korkeammalla viettitasolla. Tein sen huomion, että käskyt tulee tosiaankin ajaa uudelleen Lakulle muistiin vietin noustessa – tämä ilmeni irrotuksessa – siihen siis terävyyttä. Loppuun otin vauhdikkaan luoksetulon josta palkka lelulla ja koiran ollessa hyvässä vireessä lopetettiin treeni. Jälleen yksi hyvä havainto – kun koiran kutsuu kovalla vauhdilla luokse, on palkkauksen tapahduttava siten että lelun heittää eteenpäin/antaa koiran varastaa. Mikäli lelusta pitää kiinni ja koira tulee kovalla vauhdilla leluun kiinni, eikä lelu irtoakaan mukaan, on koiran niskat todella lujilla! Pahimmassa tapauksessa koira voi loukkaantua pysyvästi.

Toisena päivänä viettiä lähdettiin hakemaan jo autolta tullessa huomattavasti enemmän. Apuohjaajaan avulla hetsasin Lakua patukalla. Laku sai voittaa patukan itselleen, pieni leikki ja leikin jälkeen kiinnitettiin huomiota patukan irrottamiseen ja rauhan rakentamiseen – johon pureuduttiin jo lauantainakin. Koiran tulee tuntea olonsa mahdollisimman rauhalliseksi ja turvalliseksi ohjaajan lähellä sekä ollessa fyysisessä kosketuksessa ohjaajan kanssa. Tätä rauhaa rakentaessa Lakun ote lelusta herpaantui ja lelu tippui itsestään suusta. Katselukokemusten perusteella Lakulle tulee alkaa rakentaa viettiä lelua kohtaan siten, että lelu on ja pysyy suussa vaikka sitä hieman vaikka tönisikin pois suusta. Ja irrotuksen on tapahduttava käskystä, jolloin suu aukeaa välittömästi ja lelu tippuu suusta. Sitten aloimme vääntää perusasentoa sekä seuraamaan lähtemistä. Kouluttaja kiinnitti huomiota Lakun sijaintiin sivulla sekä pään asentoon ja katsekontaktiin. Kun kaikki tämä oli kohdallaan, oli ensimmäisen askeleen vuoro. Pitkän ja sitkeän työstämisen, useiden virheiden jälkeen, saatiin se eka askel otettua ja lelulla palkka. Jospa joku päivä sen tajuaisi, tuon seuraamisen jalon taidon salaisuuden  J  

Viimeisenä harjoituksena aloin rakentamaan Lakulle noutoa ja suhdetta noutokapulaan. Tämä nouto on ollut itselleni todella suuri mörkö ja oli jotenkin niin turvaisaa aloittaa/ottaa alkupaineet pois yhdessä osaavan kouluttajan kanssa. Alkuun kapulaa kohti luotiin pientä saalista heittelemällä kapulaa siten, että Laku ei alkuun saanut kapulaa – vapautus kapulalle ja pieni leikki kapulan kanssa. Eli ensiksi otettiin ihan vaan suutuntumaa kapulaan ja tehtiin siitä kiva ja kiinnostava kapistus. tämän alun jälkeen kapulan pitoon tulee rakentaa aikaa ja rauhaa.

Ai että! niin paljon tehtävää ja miten kivaa tehtävää!! Ei meinaa edes oikein osata päättää, etät mistä sitä jatkaa kotosalla.

Illalla tosin huomasin pelaavani kapulan kanssa ;) eli eikun vaan etiäpäin! Kiitokset Riikalle ja ryhmän muille ohjaajille mielenkiintoisesta viikonlopusta!  

SPL Etelä-Uusimaa 2012

 

Kävin Lakun kanssa SPL Etelä-Uusimaa ry:n järjestämässä saksanpaimenkoirien SPL-näyttelyssä 18.3. Tuomarina näyttelyssä toimi Norbert Wettlaufer Saksasta.

Näyttelypaikkana oli Showlinkin Areena Lohjan Muijalassa, mikä tiesi aika aikaista aamuheräämistä. Neljän jälkeen aamuyöllä oltiin jo Lakun kans menossa :) PItkäkarvaisia oli ilmoitettu näyttelyyn yhteensä 4, ja Lakulla oli kilpakumppani omassa luokassaan. Sijoituttiin siis hienosti kakkoseksi tässä kahden herran kisassa! Arvostelun löydät Lakun näyttelytuloksista! Lämmin kiitos vielä Sanskulle esittämisestä ja tsempistä :)!

Kasvattajan kotisivut avattu!

Jee, Lakun kasvattaja kasvihdoin ja viimein kasvattaja on julkaissut kotisivunsa. Käykääpäs kaikki siis vierailemassa Kennel Escaflowne -sivuilla. Lakun kasvattaja kasvatta pienimuotoisesti saksanpaimenkoiria.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

Laku ja Ronda toivottelee kaikille hyvää ystävänpäivää!

Muistetaan treenata ahkerasti ja käyttäytyä hyvin =D

 

Paukkupakkasten piristysruiske-hallitreenit lämpimässä

Aamusta kävin vain Lakun kanssa pitkästä aikaa lenkillä. Meillä oli kyllä mitä ihanin aamupäiväkävely. Kävin läheisen lammen rannalta katselemassa hankien hohtoa kipakassa pakkassäässä auringon paistaessa kirkkaasti. Tulomatkalla tehtiin pieni koukaus metsäkoneen uraa pitkin. Efekti oli samanlainen kuin olisi noussut Puijonmäen rappusia ylöspäion, ura oli kovettunut ja muodostuneet "rappuset" oli vieläpä aika jyrkässä kulmassa. Heittelin välillä Lakulle keppiä ja hyvin löytyi keppi umpihangesta. Järkeä ei ole kyllä ollenkaan, kuinka sinne hankeen tulisi mennä. Kovaa ja korkeelta on Lakun lähestymistä parhaiten kuvaavat termit. Välillä sitten se kyntää rintuuksia myöten lumen pöllytessä.. onneks vielä ei ole sattunut pahasti. Hah hah, oli hauska juttu, kun heitin Lakulle keppiä ja se ei nähnyt mihin keppi meni. Annoin käskyn mennä etsimään keppiä ja Laku bongasikin kuivan oksan - nelimetrisen lumettuneen kuusen latvasta (se ei ollut meidän keppi) ja alkoi pomppia ja vinkua ja hillua ihan hulluna luullen että se kuiva oksa on nyt se sen keppi mitä tässä pitää etsiä .. XD ai että kun nauratti. Käytiin sitten yhdessä etsimässä meidän keppi kymmenen metriä syvemmältä metsästä. Voi sitä pienen pojan riemua! Se innostuu niin kovasti kaikesta yhteysestä puuhaamisesta.

Sain kutsu ihan extemporee hallitreeneihin lämpimäänm halliin. Ai että, kylläpä kelpasi kun ei naksu jäätynyt sormeen kiinni vaan välillä jopa tuli lämmin puuhaillessa. Lakulle tekee tosi hyvää hallitreeneissä väkisin tuleva rauhoittuminen ja liikkeelle (pallon heitto, koiran juoksu/hyppy) siedättyminen. Se olisi juoksemassa koppaamaan jokaisen heitetyn pallon, rientäisi hyppäämään hypyt yhdessä treenitoverin kanssa ja taistelisi narulelun kanssa lujaa! Mutta eihän se nyt näin voi mennä aina silloin kun pieni koira niin ajattelee :) Tästä tuli hyviä harjoittelupätkiä useampiakin.

Pääasiana otin seuraamista seinää hyödyntäen. Seuraa-liike suoritettiin siis siten, että koira oli ohjaajan ja seinän välillä. Tällä keinolla koira joutuu seuraamaan suoraan eikä peppu pääse aukeamaan sivulle, sillä seinä ohjaa pepun paikoilleen. Hyvää seuraamispätkää sain aikaan, muutamalla askeleella. Lisäksi otin pari luoksetuloa ja sain hyviä ideoita ja neuvoja kuinka vielä liikettä eteenpäin - loppuasennon harjoittelua erikseen lähinnä. PAri kertaa otin pitkästä aikaa hyppyäkin. Komeasti leiskauttaa hypyt yli!

Kaverini narttukoiran juoksu oli loppupuolella ja melkein voisin sanoa, että Laku ei pahemmin häiriintynyt tästä herkusta, joka lepäili välillä Lakunkin treenien aikaan kentän laidalla. Tätä en olisi uskonut näkeväni ihan heti, mutta oli kyllä tosi hyvää treeniä ja ihana kun Laku ei mennyt aivan sekaisin tuosta ihanaisesta vaan puuhat jatkuivat normaalisti. Samaisen nartun edellisistä juoksuista Lakulla meinasi veret seisahtua ja ajatus karkasi tooosi kauas pääkopasta ;)

Hallitreenit

 Treenailtiin eilen jälleen Jattilan hallilla pakkasen paukutellessa 10 asteen tietämillä, ensimmäiset pakkaset tuntuvat aina niin purevilta. Pakkasen(kin) vuoksi kaikki koirat olivat hallissa yhtä aikaa ensimmäistä kertaa ja treenit soljuivat eteenpäin mukavalla tempolla. Osa koirista odotteli vuoroaan omalla matolla ja osa teki töitä ja osa virittäytyi tulevaan treenivuoroon. Tällä erää mukana oli sähäkät käyttöpuolen lapukka-likat niin Lakullekin tuli ekstra-menoa tassujen alle, mutta hyvin sitä rauhaakin löytyi matolla hengailuun.

Aiemmat treenikerrat on käytetty lähinnä siihen hallikäyttäytymiseen ja rauhan löytämiseen matolta silloin, kun itse ei ole tekemässä treeniä. Tämä lisää treeniaikaa, kun ei tarvitse koiria olla kuljettamassa autoon ja takaisin. Lakun mielestä makoilu matolla ja nakin syönti on ihan kivaa – joo, mut kaikki liikkeet ja leikit se kyllä rekisteröi ja haluaisi osallistua enemmin niihin kun vain levätäJ

Viime viikolla aloimme keskittymään seuraamiseen ja alku oli hieman tahmeaa. Lakun piti pomottaa muita koirakoita ja tekeminen unohtui heti jos ei ollut nakkitätillä nakit hyppysissä. Tästä tulistuneena liike otettiin kotitreeneihin listan kärkeen.

Ja jälleen treeni se on joka kannattaa – tällä viikolla Lakun seuraaminen oli mennyt kovasti eteenpäin, eli hallissakin esitettiin melkein sitä tasoa mitä kotona on esitetty. Nyt koiran asentoon tulee kiinnittää huomiota ja vaikka ottaa avuksi seinän pielet ym. että myös peppu saataisiin tiiviisti viereeni. Pari pätkää seuraamista tehtiin siis tällä viikolla. Eka herkkupalkalla ja viimeinen lelupalkalla. Lelu toimii hyvin ja innokas poika on puuhaamaan jos vaan malttaa katseen kääntää muista treenaajista pois. Tunti on vaan aika pitkä aika puuhasteluun ja loppu ajasta teho-koutsi laittoi väsyneen koiran ja hyvillä mielin olevan ohjaajan kotia! Seuraaminen liikkeenä tuntuu olevan harjoittelultaan ääretön, joten sanotaan vaan että hyvällä alulla ollaan! 

Hyvä vuosi 2012!

 Vuosi vaihtui ja treenitauko päättyi. 

Tähän asti ollaan treenattu pääsääntöisesti ulkona mutta nyt saimme vuoron paikalliseen treenihalliin ja näin aloitimme Lakun kanssa treenaamisen hallissa. Halli luo tilana uusia haasteita treenaamiselle ja tähän seikkaan keskityimme ensimmäisellä kerralla. Hallittu saapuminen halliin oli treenien pääsisältönä ja pitkän pinnan avulla sain Lakun halliin mutta hirmuisen työn takanahan se on saada Laku luopumaan kaikista hurmaavista hajuista matkan varrella. Itse hallissa ei treenattu mitään huimia juttuja, pari kontaktia ja pikku pätkä seuraamista. Istumista ja ihmettelemistä lähinnä näin alkuun. 

Tavoitteena tällä treenillä on päästä tilanteeseen, jossa koirakot voivat rauhallisena odottaa omaa treenausvuoroaan kentän laidalla ja turha haukkuminen/hätäily/höntäily olisi minimalistista tai sitä ei esiintyisi ollenkaan treenien aikana. Jep, aika iso palanen meille, mutta aaltoja päin vain reippaasti! 

 

Tämän vuoden nimissä treenattavaa riittää ja tavoitteet on asetettu korkealle:

 

1. BH

2. ALO -luokan avaus

 

Katotaan kuin käy :) Mamistelen kuitenkin, enkä uskalla itse lähteä kisakehään :P Eli siis tottis on lempisanani ja -puuhani tänä alkaneena vuotena. 

Kesäaikaan panostetaan sitten jälleen noihin maastolajeihin, jälkeen ja hakuun.