Tottista

Tottiskentän puolella tehtiin Lakun kanssa perusasentoa kiinnittäen huomiota erityisesti käden oikeaan sijaintiin ja siedätin kättä Lakulle. Pikkasen koira irtoaa liikaa mielestäni, mutta jospa se hyvä perusasento sieltä löytyisi kunhan saadaan käsi oikeaan paikkaa. Huomiota kiinnitettiin myös lelupalkkauksesta johtuvaan liikerataan, eli palkkauksen tulee olla itsessään sellainen ettei se aiheuta koirassa mahdollsita poikittamista/edistämistä tms. Vaihtelevuus lienee se avainsana tässä asiassa. 

Tokokentällä puhalsi tällä viikolla uudet tuulet. Irene oli saanut seurakseen koiransa kasvattajan, joka opasti ohjaajia leikkimään koiransa kanssa. Leikki Lakun kanssa menee meillä mielestäni kivasti, ei lällätä lelun kanssa ja innokkaasti jaksaa leikkiä ja haastaa(kin) minua leikkiin. Ekaksi treeniksi otettiin luoksepäästävyys jonka suhteen Lakulle tulee rakentaa hieman malttia. Välillä menee jo ihan hyvin mutta välillä intoa on enemmän kuin malttia ja sen pitää lähteä lähestyvää henkilöä vastaan tai sitten huhhailemaan omiaan. Ja kyllä todentotta on alkanut Lakun päässä tyttöset pyörimään kun ei meinannut juoksuisen Liinan läsnäollessa tulla hommista yhtään mitään. Tässä vaiheessa apu tuli Irenen laittaessa auton ovet kiinni. Hmm.. voipi olla mielenkiintoisia aikoja edessä päin  :O 

Spl:n treeneissä jatkettiin Lakun kanssa käden oikealle paikalle sijoittamista. Lisäksi totuteltiin starttipistoolin paukkuun - ei ole paukkuarka koira. Ensimmäinen pamaus tuli koiran ollessa maassa ja toisella laukauksella temmellettiin leikin parissa. Tämän jälkeen otettiin hieman kuritreeniä vaatien koiraa kestämään paikkamakuussa vieraan henkilön liikettä lähietäisyydellä ja samaan aikaan ihananainen Liina oli kentän toisessa päässä. Jee, Laku ei lähtenyt Liinan luo! Täytyy kyllä sanoa, että matkaa koirien välissä oli kyllä useita kymmeniä metrejä.. mutta silti :)

 

Hulmuturkki jäljellä

Viikonloppuna otin parin päivän jälkiputken ja talloin perjantaina Lakulle ja lauantaina Lakulle ja Rondalle jäljet yläpeltoon. Perjantain jälki oli lyhyt, noin 40 metriä pitkä, sis'ältäen tyhjiä askelia 7-9 askeleen ryppäissä, pari tällaista. Puolessa välissä oli 90-kulma vasemmalle. Paalulle rymisteltiin niin että paalut meni nurin, mutta pysähdys paalulle oli myös vauhdikas. Tästä alkoi tasainen tuhina ja työskentely jäljellä. Jälki meni hyvin, auton ajaessa tiellä vartijan pää nousi, mutta ajatus palautui ilman käskyä takaisin jälkeen.

Lauantain jälki Lakulle oli hieman pidempi,90-kulmat vasemalle ja oikealle, sekä kaksi 10 askeleen tyhjää pätkää. Paalulle mentiin hieman rauhallisemmin, mutta kuitenkin edelleen liian vauhdilla. Homma oli lähimuistissa ja jäljestys eteni mallikkaasti. Viimeisellä suoralla tyhjien jälkeen homma meni hieman hapuiluksi, pari kiepsahdusta ympäri - vaadin takaisin jäljelle liinatyöskentelyllä - ei  lisäkäskyjä. Kulmat meni oikein mallikkaasti! Vaadin loppupalkalle maahan, meni maahan ja malttoi vähän rauhoittuakin purkille.

Ronda pääsi myös jäljestämään lauantaina. Tein Rondalle suoraa noin 40 askelta, 90-kulma vasemmalle ja suoraa jälleen. Jäljen ensimmäiselle suoralle jätin 4-6 askelta tyhjää ja Rondahan oli hommasta ihan fiiliksissä! Pari kertaa piti heittää ympäri ja varmistaa että näin todella on, jälki menee tästä, mutta nami puuttuu. Tästä järkytyksestä toivuttuaan Ronda palasi jäljelle, jatkoi jäljestämistä ilman uutta käskyä ja hoiti kulman todella nätisti. Ei ollut minkäänlaista pyörimistä/hakemista kulmassa. Hyvin meni tälläkin töpselinokalla jälki!

Seuraavat jäljet saavat olla pidempia ja vanhentua pidemmän aikaa. Lauantain jäljet vanhenivat noin tunnin ja perjantain jälki alle tunnin. Enemmän tyhjää pätkää vaan väliin :) Ja ne ilmaisut niille rasioille/kepeille pitäisi jonkun jälkiohjaajan treenata koiralleen kuntoon..

Ilkka Hormila, Ominaishajun jäljestäminen kovilla alustoilla

Osallistuin eilen mm. paikallisen tokoseuran järjestämään luentoon otsikon aiheesta. Luennoitsija on poliisiammattikorkeakoulun opettaja ja poliisikoirakouluttaja. Luento antoi valtavasti uutta tietoa ja intoa nenähommiin.  Viereeni luennolle sain Irenen, joka onkin tiivistänyt omaan blogiinsa hyvin Hormilan illan annin. Joten ohjeistan asiasta kiinnostuneet vierailemaan blogissa ja lukemaan http://suloliina.blogspot.com/2011/08/ilkka-hormila-ominaishajun.html  hienosti laaditun tiivistelmän.

 

Pyöräilyä

Jo pidemmän aikaa olen miettinyt mielessäni, että Lakun voisi saada lenkkeilemään pyörän vierellä. Laku käyttäytyy tosi nätisti lenkillä, ei vedä eikä hypi eikä hillu minkään perään. Kerättyäni hetken rohkeuttani laitoin Lakun remmiin ja hyppäsin pyörän satulaan. Optimistisesti otin vieläpä marjasankon mukaan, noh, sen osaan jättää ensi kerralla kotiin ;). Lenkkinä heitettiin perinteikäs Huhtalan lenkki, mikä on noin 6 kilsaa pitkä. Pidin vauhtia yllä siten,e ttä Laku pystyi ravaamaan koko matkan ja toki välillä käveltiinkin. Pari kertaa meinasi matka lipsahtaa metsähallituksen puolelle, mutta muuten homma sujui mielestäni oikein hyvin. Pysähdyttiin laskemaan tosin kaikki autot ja muut lenkkeilijät ohi näin ensimmäisellä kerralla. Pitää koettaa jos toisella kertaa pääsisi jo ajaen ohi. Osan aikaa lenkistä Laku pystyi olemaan vapaana ja itse keskityin pyörän maasto-ominaisuuksien testailun. Hyvinhän tuo fillari suttas vaikka oli vähän pehmeämpää maastoa kuin normaalisti.

Arkinen aherrus on alkanut

Lomalta paluu arkeen tapahtuu hitaasti mutta varmasti. Siitä todisteena lähdin Lakun kanssa treeneihin Killerille. Treenattiin Irenen kanssa ihan kahdestaan. Laku oli todella innoissaan Killerin suuren suuresta kentästä, jonka laitamilla tapahtuu yhtä jos sun toista. Keskittyminen oli aika pätkittäistä jaLakun korvat jäi autoon aina harjoituksien ajaksi. Pitää ajaa käskysanoja suuremalla ponnella sisään pojan päähän kun ne noin lepsusti sieltä vielä karkaavat.

Otin maahanmenoja Lakulle ja leikkiä pallolla. Käsiavuista olisi syytä päästä kiireesti eroon ja käytöksien sheippaamiseen tulee käyttää nyt rutkasti aikaa, eka ihan kotosalla.

Laku ja Ronda lomailee

Ronda veneilemässä <3

 

Kesälomalla vain ollaan oltu ja oleiltu. Veneily Kallaveden vilvoittavien vetten äärellä on ollut parasta puuhaa, mitä koirat tietävät. Ronda vetää ihan hulluna huomatessaan lenkin menevän jonkun lammikon ohi. Järveen on pakko päästä, mikäli siihen on pienintäkään mahdollisuutta.

Laku opetteli kulkemaan veneeseen, veneessä ja sitä kuinka siellä tulee käyttäytyä. Näköjään molempien koirien piti pudota veneen laidalta kertaalleen, Lakun tänä kesänä ja Rondan omana ekana kesänä silloin aikoinaan, ennenkuin nämä veneen dimensiot kapeine kulkutasoineen ja etenkin niiden periksiantamattomuus iskostuu sinne suurten korvien taa. Taitava veneen laidalla tassuttelija Lakustakin kehkeytyi, huimien suosionosoitusten myötä :)

 

Laku veneilemässä <3

Ronda vietti aikaansa mökillä. Vaikka koira onkin polskinut kovasti, on iho pysynyt parhaimmassa kunnossa pitkään aikaan. Ei ole ollut hotspotteja eikä muitakaan ihmeellisyyksiä, jos nyt luetaan pois korvatulehdus, joka lienee muuttumassa jo krooniseksi pikku hiljaa. Tehohoito on jatkunut nyt kaksi viikkoa ja kohta on aika katsoa kuinka pärjätään ilman kortisonia. Hyvänä ennaltaehkäisynä toimii antiseptinen korvahuuhde, minkä käytön johdosta olen saanut korvat pidettyä hyvässä kunnossa pitkän aikaa.

 

Rondan "Älkää nyt päliskö siellä vaan nakatkaa tätä lelua" -ilme.

On ne kyllä mahtavia elukoita, aina sitä ei jaksa muistaa, mutta kun hetkeksi pysähtyy katsomaan, tuijottaa vastaan kaksi tosi ystävää mantelinmuotoisilla ruskeilla nappisilmillä.

Joko mentäis taas?