Tollerileiri 2015, Jämsä

Osallistuin ensimmäistä kertaa Novascotiannoutajat ry:n järjestämälle tollerileirille. Leiri järjestettiin Jämsän Himoksen alueella. Tänä vuonna leirillä vietettiin tollereiden juhlavuotta, sillä yhdistys täyttää 25 vuotta.

Leirin järjestelyistä meidän osalta vastasi kasvattaja, ei tarvinnut kuin osua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Kaikki Utun pentueen pennut pääsivät osallistumaan leirille ja oli hirmu mukava tutustua kaikkiin kööriläisiin, niin kuin toisiamme olemme tottuneet kutsumaan. Pennut tulivat keskenään suht hyvin toimeen ja kyllä ne sisaruksiksi tunnistaa helposti! Leirillä oli  hyvä sosiaalinen vaikutus, kun pennut saivat telmiä keskenään mökissä .

Myös pentujen isä tuli käymään leirillä pentuporukkaa katsomassa.  Oli erittäin mukava nähdä Viljami ensimmäistä kertaa ihan kasvotusten. Isän puolelta Utussa vahvistuu emän pöyhkeä häntä, jota kuuluu kantaa komeasti selän päällä sekä isän lähes identtinen valkoinen laikku kuonon päälle.

Utu osallistui lauantaina kersakerhoon. Kerhon täteinä toimineet Jenni Rajala ja Miia Jyräs ansaitsevat lämpimät kiitokset mukavasta päivästä. Päivän aikana kävimme läpi rauhoittumista, malttia, noutoa, kontaktia ja ohituksia ja luopumisia. Päivän päätteeksi kersan silmät haritti pahasti väsymyksen johdosta, mutta Utu veti loppuun asti hienosti. Viimeisenä juttuna kokeilin alustan opettamista. Pitääkin kokeilla mitä pääkoppaan on asiasta rekisteröitynyt.

Sunnuntaina käytiin ajamassa verijäljet meidän pentujen kanssa. Laji oli kaikille uusi ja ihmettelemistä jäljen varrella riitti. Ohjaajat saivat opit oikeaoppisen jäljen tekemiseksi, joten tästä on hyvä jatkaa. 

Elämää novascotiannoutajan kanssa

Tammikuun aikana laumaan liittyi uusia jäseniä ropisemalla. Saman katon alla majaileva novascotiannoutaja Utu saanee jonkin verran palstatilaa itselleen näillä sivuilla.
Utu on otettu puhtaasti metsästyskaveriksi. Viime syksyn epätoivoiset haavakoiden etsinnät miespatikassa sinetöivät Utun laumaan liittymisen.
Utun hankintaan liittyy hauskoja yhteensattumia ja olen ihan ihastunut tuohon punaturkkiseen luppakorvaan. Pojat ovat tulleet tähän saakka loistavasti toimeen keskenään painien ja hölmöillen keskenään. Sen minkä Laku voittaa voimassa, Utu voittaa oveluudessa ja nokkeluudessa vieden Lakua jo 6-0.
Utun kanssa olen löytänyt itseni metsän lisäksi tottiskentältä, tokokoulutuksesta ja hakutreeneistä. Tokihan sille on pitänyt myös varista ja kania näyttää. Intoa ja kiinnostusta pienessä koirassa on kivasti ja sopivasti itsepäisyyttä ja sitkeyttä. Tulevaisuus näyttää mitä tämän pienen energiapakkauksen kanssa saamme aikaiseksi.