Koiran hajuaistista mieleeni kirkastui jälleen tuo nenän kyky tuottaa lisää tietylle hajulle herkistettyjä soluja, jolloin luonnolisesti myös hajujen erottelukyky paranee. Myös hajujen laadun ja määrän merkitys "hajuoppimisessa" tuli palautettua jälleen mieleen. Käytännössä jälkipellolle mentäessä koiran nenä on syytä kalibroida toimimaan ko. alustalla ko. keliolosuhteissa sen sijaan että koira otetaan suoraan autosta jäljen päälle. Jäljllä koira muodostaa hajukuvan kaikesta ympärillä haisevasta, jäljen tallaajan yksilöllisestä ominaishajusta, kengistä, vaatteista sekä maan hajusta , maapohjasta ja kasvillisuudesta ja makupaloista. Jäljen hajukuva on siis moninainen hajujen sekoitus.
Ihmisen haju ja maanpinnan haju tallatulla jäljellä "pysyy" jäljellä erilailla aikakäyrällä ilmaistuna. Suositeltavaa olisi lähteä ajamaan jälkeä sen ollessa noin pari tuntia vanha, sillä tällöin maanpinnan haju on minimissään ja ihmisen jättämä haju maksimissaan.
Jokaisella treenaajalla tulisi olla tavoite jäljen suhteen kirkkaana mielessä ja sääntökirja sisäistettynä kirkaana mielessä - tai vähintään hyllyssä saatavilla. Yhtä tärkeää on asettaa koulutuksen tavoitteet. Näitä useimmilla jäljen tallaajilla ovat aktiivisesti ja itsenäisesti ongelmia ratkaiseva koira, passiivinen ohjaaja, molemmin puolinen luottamus, kestävä ja keskittynyt työskentely sekä toiminnan jaktuminen häiriötekijöistä huolimatta.
Ohjaajan tulisi huolehtia koiran nenätyöskentelyn rakentamisesta pienissä paloin eteenpäin kohti haluttua tavoiteltua kohdetta.
Itse jälkityöskentelyssä Raitanen ohjeisti siirtymään nopeasti pois suorista jäljistä kohti serpentiiniä, kaarteita oikealle ja vasemmalle. Koiran tason mukaan ruokaa tiputetaan pois jäljelä ja mukaan tulee esineiden ilmaisu sekä jäljen ylösajo. Kouluttaja painotti jäljen ylösoton tärkeyttä, sillä mikäli jälkeä ei löydy ei ole mitään mitä ajaa. Tärkeä pointti jäljen ylösajossa on makupalojen poisjättäminen jäljen ylösoton kohdassa. Pian jäljelle on hyvä otta amukaan myös erilaiset alustat, mullokset, hiekkatiet, soramontu sekä tienpohjat. Harhajälkiä opetettaessa ensimmäisten harhajälkien on hyvä olla vanhempia kuin varsinainen ohjattava jälki ja ohjaajan on aina tiedettävä risteyskohta. Harhajälkiä sisältävän jäljen ajossa tulee antaa koiralle aikaa tutkia ja ratkaista tilanne rauhassa. Mikäli koira lähtee harhajäljelle ohjataan se pois väärältä jäljelä ilman valtavia pakoitteita. Näin käydessä koiralle ei ole opetettu perusasioita tarpeeksi runsaasti ja niitä on harjoitetlava lisää.
Meillä viikonlopun sana oli esineilmaisu. Raitanen seminaarissaan mainisi esineistä pikaisesti ohimennen vain sen verran että opetus voi tapahtua jäljellä tai erillisenä suorituksena, kuitenkin siten että jäljestyksen tulee olla kunnossa. Esineistä ulee muodostaa koiralle tärkeitä ja positiivisia asioita. Käytännössä tämä koulutetaan palkkioiden (nami) avulla ja opettamalla koiralle esineen tarjoavan myös taukopaikan jäljellä. Lakulla esineet olen päättänyt opettaa jäljellä. Vein esineitä jäljelle, mutta puutteellisen ohajuksen vuoksi homma ei lähtenyt aivan niin reippaasti käyntiin oppimisen tasolla kun mitä olisin toivonut. Esineiden merkittävyyttä jäljellä tulee korostaa samoin kuin nopeaa ilmaisua=maahan meno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti