Perinteinen SPL:n koulutusleiri järjestettiin tänä vuonna
uusissa maisemissa Pieksämäellä ja uutta oli myöhästetty ajankohtakin. Tämähän sopi meille vallan mainiosti, sillä
leiripaikalle oli huomattavasti lyhyempi matka tänä vuonna. Leirille
osallistuin molempien koirien kanssa, eli Laku ja Utu olivat touhuissa mukana.
Osallistuimme leirille neljänä päivänä ja paljon tarttui matkaan ideoita ja
treeniversioita jo tuona aikana.
Alkuun huolta herätti Utun karmean näköinen silmä. Käytin
koiraa pariin kertaan lääkärillä ennen leirille lähtöä ja siitä huolimatta
jouduin soittamaan lekurille kesken leirin. Antibioottitippaa päivitettiin
topakampaan ja silmää tarkkailtiin taukoamatta. Välillä silmässä oli enemmän
turvotusta ja välillä silmä märki aivan valtavasti. Keskiviikkoon tultaessa,
silmä alkoi osoittaa pieniä paranemisen merkkejä ja pystyin hieman huokaisemaan
helpotuksesta.
Sitten itse koulutuksiin. Ensimmäisenä päivänä eli
sunnuntaina kävimme tarkastamassa maastoja ja niiden parissa pyörähtikin yli
puolet päivästä. Kun vihdoin löysimme soman metsätien treenipaikaksemme,
ennätimme tehdä enää esineruudut puolelle ryhmän koirista. Toinen puoli ryhmästä
pääsi hakutreenien pariin jo sunnuntaina.
Lakun ruutu
Lakulle esineet vietiin takarajan tuntumaan. Esineet olivat
vieraita ja vieras ihminen vei ne tallatulle alueelle. Laku otti esineet hyvin
ylös. Ensimmäinen etsitytti hieman, toinen nousi ylös hyvin ja kolmannelle
esineelle jouduin luomaan hieman enemmän uskoa koiraan. Lopulta komea löytö
palkitsi kaiken etsimisen. Lakun kanssa
huomiota tulee kiinnittää esineiden palautuksiin. Nyt Laku jäi tapporavistamaan
esineitä useamman metrin etäisyydelle ja roiskaisi esineet maahan
eteentulo-käskytyksestä huolimatta. Palautus oli selkeästi huonoin
ensimmäisellä esineellä ja parani loppua kohden huomattavasti. Jatkossa ruutua
tulee treenata vieraiden tallaamalla ruudulla, vieraiden esineillä ja
voisimmepa kokeilla jopa täysin valmiiksi tehtyä ruutua kokeenomaisesti.
Utun ruutu
Utulle käytin niin ikään vieraan esineitä. Kaksi ensimmäistä
esinettä vietiin yhdessä, yksi esine kerrallaan. Utu irtoaa hyvin
etsintätehtävään ja palauttaa esineen minun lähistölle. Samalla tavalla
tekemistä on palautusten paikassa ja siisteydessä vielä runsain mitoin. Etsintä
sen sijaan on energistä ja koirasta välittyy tekemisen riemu. Appari vei
viimeisen esineen ruutuun meidän odottaessa ruudun reunalla ja etsintä ei tuottanut Utulle vaikeutta. Myös Utun
palautukset paranivat loppua kohti Jatkossa voimme käyttää tuuliapua mahdollisuuksien
mukaan. Treeneissä tulisi käyttää vieraiden esineitä ja laittaa esineitä
hieman enemmän piiloon varvikkoon tms. ettei koira ala etsiä silmillä ja
samalla nenätyöhön tulee uutta haastetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti